Rally-toko 4/6

Nyt ei vaan kykene keksimään raflaavampaa otsikkoa, joten mennään tällä. Tänään polkaistiin vuosi käyntiin ekoilla ohjatuilla treeneillä, eli Tuijan rally-tokossa Jekun kanssa. Nyt teimmekin sitten jo ihan rataa ilman sen kummempia säätöjä tai alustuksia.

Toki kävimme radan porukalla läpi aluksi. Noin periaatteessa kaikki oli ihan selvää: lähdöstä koira vierellä, ekalla merkillä hidasta kävelyä, sitten normaalia vauhtia, koira viereen istumaan, maahan ja ohjaaja kiertää ympäri, käännös vasemmalle, koira eteen ja oikealta sivulle, käännös oikealle, koira eteen ja askel, kaksi ja kolme taakse niin, että koira aina pysähtyy eteen, 270 astetta vasemmalle, pujottelu, 270 astetta oikealle, spiraali ja maali. Eli yhteensä 11 merkkiä.

Meidät heitettiin ensimmäisinä tuleen, mutta ihan kivasti suoriuduimme, vaikka itse sanonkin. Eniten itselleni tuli sähläystä siinä, kun koiran piti edestä kiertää oikealta sivulleni. Olin vähän, että minnekä minä tämän remmin laitan ja miten. Myös noissa taakse otetuissa askeleissa tuli vähän haparointia. Jekku tekee loistavalla innolla, mikä on loistava juttu! Muita juttuja, mihin Tuija puuttui, olivat mm. remmin kireys ja Jekun pysyminen maassa. Tai no sen toki huomasin itsekin, että kiertäessäni Jekkua se kyllä pysyi paikoillaan, mutta palkattuani sen maassa, se nousi istumaan ennen lupaa. Toinen oli sitten se, että Jekku meinasi vähän edistää minua, siis pyrki kulkemaan edelläni, jolloin jouduin remmilla pidättämään. Ja remmin kun pitäisi pysyä koko ajan löysällä. Näihin pariin juttuun pitäisi siis erityisesti puuttua. Olen kyllä oikein tyytyväinen tähän treeniin, ja lajiin noin ylipäätään! Onneksi on vielä pari kertaa tätä kurssia jäljellä, ja seuraava kurssi jo buukattuna!

Ja koska Jekku pääsi ohjattuihin treeneihin, sai Jalo sitten aktiviteetteja kotioloissa. Nyt perusasento alkaa löytyä ja olla kohdillaan, jes! Jalo tulee todella täpäkästi sivulle ja löytää asennon. Jihaa! Myös seuraamista olen saanut nyt imutettua namilla niin, että paikka on kuten pitääkin, tai kuten minä haluan sen olevan.

Haasteena Jalon kanssa on ainakin vähän laiska maahan meno. Olen ehkä tottunut siihen, että Jekku suorastaan lakoaa maahan, joten siksi vähän häiritsee, kun Jalo harkitsee ja valuu makaamaan. Siihen pitäisi siis saada terävyyttä, kun vaan keksisi miten. Toinen ongelma on liikkeestä seis. Täällä kotioloissa on vähän hankalaa harjoitella, kun ei oikein tuota välimatkaa saa. Eikä juuri ole sellaisia sopivia aidattuja aluita, missä tätä voisi treenata. Sen verran, mitä kotona olemme tehneet, olen huomannut, että Jalo alkaa ennakoida ja pysähtyy itsekseen, eikä meinaa sitten enää liikkua. Tämä liike pitäisi nyt saada purettua osiin ja lähteä rakentamaan uudelleen.

Välillä tuntuu, onko tämä tokokaan ihan minua varten, kun en ole mikään piipertäjä vain suurien linjojen tyyppi. Mutta sitten taas toisaalta kun huomaa, miten innolla Jalo tekee ja miten siitä tähän ehkä olisi, löytyy itsellekin uutta intoa. Mietin, että jospa keväällä menisimme Turun käyttökoirakerhon treeneihin mukaan, siellä kun kuulemma ainakin olisi tokoa tarjolla.