Huihuihui, huomenna startataan agilityura sitten ihan virallisesti! Fiilis on vielä ihan suhteellisen seesteinen, mutta en edes uskalla ajatella huomisen aamun tunnelmia... Hieman huomisen jännitystä vähentääkseni kävin hankkimassa kisakirjan ja mittauttamassa Jekun jo tänään.
Mittaava tuomari oli sama, joka tuomaroi huomisen radat. Hän totesikin, että ihan hyvä mitata koira jo etukäteen. Juuh. Varsinaisia yllätyksiä ei eteen tullut; Jekku mitattiin miniksi, kuten pitikin. Tarkka mitta taisi olla noin 31 cm. Tuomari kehaisi, että käyttäytyypä Jekku hienosti pöydällä. Ei ole ihan hukkaan mennyt näyttelyissä käyminen. Lisäksi hän ihasteli Jekun virallista nimeä.
Paluumatkalla poikkesin ostamaan Jekulle loimen. Ajattelin, että pakko sillä on jotain olla huomisiksi väliajoiksi päällä, että lihakset pysyvät lämpiminä, vaikka pakkasta ei onneksi enää niin paljoa olekaan. Ensin Jekulle kokeiltiin Hurtan takkia, mutta ei se ehkä istunut ihan parhaalla mahdollisella tavalla. Joten päädyin sitten Back on Trackiin. Se istui todella kauniisti! Myös eläinkaupan myyjiltä Jekku sai kehuja hienosta pöydällä seisomisestaan. Ja nyt on sitten ainakin kunnon puku, ettei pitäisi vilu tulla.
Eilen oli muuten "viimeinen voitelu" ennen kisoja. En tiedä, tietääkö hyvä kenraali huonoa varsinaisa suoritusta ja päinvastoin. Toivottavasti ei. Sillä eilinen treeni ainakin meni kivasti. Jekku suoritti kepitkin pari kertaa ihan kunnolla. Kovin kauaa emme treenanneet ja hinkanneet, että pysyy vire huomiseksi. Sain kouluttajalta ja ryhmäläisiltä vielä viimeiset neuvot ja tsempit kisaan. Hieman ehkä satoi paineita niskaan, mutta yritän kestää. Näin etukäteen arvioiden sanoisin, että jos on kosahtaakseen, niin kosahtaa joko kepeille tai sitten ihan omaan ohjaukseeni. Palaan sitten huomenna tuloksien ja tunnelmien ja kommenttien kera.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti