Paria uutta juttua teimme, mutta lähinnä vähän kertasimme vanhaa. Tekemistä tuli taas niin koiralle kuin omistajallekin. Jekun keskittyminen oli huipputasoa! Nina-ohjaajakin totesi, että kylläpä Jekulla on nyt ihan uusi ääni kellossa. Johtuisiko pennusta? Kun Jekku kerran pääsee tekemään kanssani kaksin jotain, se on nykyään keskittymisen arvoista. Nyt kun mietin, se viime kertainen agilitykin meni ihan superhyvin verrattuna aiempaan. Jos Jalosta on muun ilon lisäksi apua Jekun keksittymiseen, niin hyvä!
Jalo oli vähän itkenyt peräämme, kun lähdimme doboon. Muutenkin se vähän välillä piippailee, myös ulkona. En oikein tiedä, mistä nyt on kyse. Ei se ulkona kuitenkaan sen kummemmin jännitä, kun suurimmaksi osaksi kulkee häntä ja korvat pystyssä Jekun vierellä. Välillä tulee ilmeisen kurja olo, se inisee ja pyytää syliini. Nyt on kuitenkin päivän leikkien jäljiltä pari väsynyttä koiraa kotona.
Tähän lopuksi kuvia Jalosta. Tiedän, tiedän, Jekkuakin pitäisi kuvata. Tällä kertaa kameraan ei kuitenkaan osunut kuin Jallu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti