Jaloja hetkiä

Päivät kuluvat niin nopeasti koiranpentua ja sen leikkejä katsellessa. En ole ihan oikeastikaan tehnyt tässä pariin päivään mitään, siis mitään sellaista, no, hyödyllistä. Onneksi aina ei tarvitsekaan. Päivät ovat noudattaneen melko samaa kaavaa: aamulla ensin koirille ruoka ja ulos. Tätä aamua lukuunottamatta olemme aamulla ehtineet pihalle niin, että Jalo on tehnyt tarpeensa sinne! Aamulenkin jälkeen pari tuntia olen istunut lattialla ja valvonut Jekun ja Jalon leikkejä. Välillä toki olen leikittänyt Jaloa itsekin, mutta kumpikin koira tuntuu olevan kovin innoissaan toistensa seurasta. Sitten on käyty pihalla, otettu päivätorkut, syöty, käyty pihalla, riehuttu, syöty ja käyty pihalla. Pienin variaatioin.



Tiistaina kävimme Miehen vanhempien luona esittelemässä Jalon. Siellä koirat saivat juosta vapaina pihalla, mikä tuntui hauskalta niistä. Jalo oli oikein reipas mutta kuitenkin rauhallinen. Kaikkea muuta kuin Jekku saman ikäisenä (tai myöhemminkään). Eilen puolestaan kävimme äitini työpaikalla esittäytymässä. Voi, mikä nähtävyys Jalo olikaan! Siellä tuli suoranainen työnseisaus, kun naiset tulivat ihastelemaan ja ihmettelemään Jaloa. Ymmärrettävästi Jallua vähän jännitti mutta kävi se muutamia ihan moikkaamassa. Sitten se kävi kivilattialle nukkumaan. Minun piti kantaa se kotiin. Päivätorkkujen jälkeen vuorossa oli esittäytyminen lähieläinkaupassamme, Akvaariopisteessä. Omistajan koira, Hattara, tuli myös Jaloa moikkaamaan, mutta sekin Jaloa vähän jännitti. Tänään pistäydyimme kaverini Muodossa-putiikissa. Jalo pääsi heti poseeraamaan kameralle. Katsotaan, ilmestyvätkö kuvat jossain vaiheessa jonnekin. Minneköhän huomenna menisimme?

Jalo on toisaalta kyllä todella reipas pentu! Se ei pelkää Jekkua ensinkään, päinvastoin. Se käy itse hyökkäykseen molemmat etutassut ilmassa ja koittaa saada Jekkua leikkimään, siinä usein onnistuenkin. Täällä on ollut kyllä uskomatonta painia ja juoksua käynnissä. Mutta molemmat osapuolet tuntuvat tykkäävän siitä ja haastavat toinen toistaan yhä uudelleen ja uudelleen samaan menoon. Ulkona Jalo vielä vähän arastelee ihmisiä ja muita koiria. Mutta kaipa se siitä. Toisaalta Jalo on myös rauhallinen; se nukkuu yöt läpeensä ilman inahdustakaan. Nyt jo kyllä huomaa, että päivällä se jaksaa aina vaan enemmän touhua ja toisaalta myös vaatii sitä. Tänään se taisi oppia istumaan käskystä...