Asumme ihan Turun ydinkeskustassa, joten voisi kuvitella, että luontokokemukset ovat vähissä. Niin ei suinkaan ole, vaan luonto tulee yllättävänkin lähelle. (Koska tosiaan koneemme hajosi, eikä uudella koneella ole vielä kuvia, en nyt valitettavasti voi havainnollistaa, miltä päivittäiset lenkkinäkymämme näyttävät.)
Tästä läheltä lähtee sellainen puupolku kohti joen yläjuoksua. Noin 700 metrin pätkä on tuota puupolkua, ennen ja jälkeen on hiekkatietä. Noiden puurakenteiden alla pesii rottia, en halua edes tietää paljonko. Nyt kesällä niitä ei kaikkien pöheikköjen joukosta ole näkynyt mutta keväällä ja syksyllä niitä näki melkein päivittäin. Myös siilejä ja rusakoita on jonkin verran. Tai no, rusakko on ollut täl pual jokkee, ei täällä tois pual. Ehkä eksoottisin tähän asti näkemistäni olennoista on lumikko! Voitteko kuvitella! Se killitteli meitä hetken takajaloillaan seisten, kunnes livahti karkuun. Tämä tapahtui jo talvella ja lienen siitä jo maininnutkin.
Eilen illalla vastaamme tallusteli hevonen! Siis tuolla puupolulla! Suomenhevonen nimeltä Kullannuppu. Hän on päässyt oikein lehtiinkin, hänet on ikuistettu niin Hesen drive-iniltä kuin jäätelökioskiltakin. Jekku katsoi vähän ihmeissään isoa olentoa mutta totesi kai sen vaarattomaksi, kun ei päästänyt ääntäkään. Myös Kullannuppu suhtautui ohitustilanteeseen rauhallisesti.
Lintuja on myös paljon: sinisorsia, lokkeja, tiiroja, jopa telkkiä olen nähnyt. Viime kesänä tässä taisi käväistä pari joutsentakin. Näihin lintuihin liittyy myös draamaa. Pari päivää sitten nimittäin sorsa vähän uhitteli Jekulle. Ihan yhtäkkiä eräästä pensaasta pölähti eteemme sorsaemo poikasineen. Jekku ärähti, minä pelästyin, ja sorsa paimensi poikasensa reippaasti jokeen. Sitten se kääntyi, sähisi ja tuli siivet levällään kohti Jekkua. Jekku vaikeni silkasta ällistyksestä, ja minä lähdin peruuttamaan. Kun olimme sorsan mielestä riittävän kaukana, se tuhahti ja lähti poikiensa perään. Jälkikäteen minua huvitti tämä kohtaaminen.
Niin, että vaikka olenkin vannoutunut kaupunkilaistyttö, en minä ihan ilman luontoelämyksiä joudu olemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti