Koiranilma

Se on ilmoja pidellyt. Pari myrskyä on ollut jo aiemmin, mutta nyt tulee räntää vaakatasossa. Räntäsateessa kävelyä en ole vielä Jekun kanssa testannut, mutta vielä ehtii. Ihan tavallisessa sateessa ja myrskyssä tarpominenkin tuntui ketuttavan Jekkua ihan kiitettävästi.

Se näyttää suunnilleen tältä. Tämä kuva tosin on juhannussateesta.


Facebookissa sitten totesin, että mikä koiranilma. Ja siitä se ajatus sitten lähti. Että niin todellakin, mikä koiranilma? Mistä tuo sanonta on peräisin? Ja mitäpä ei facebookin kautta saisi selville. Eräs kaveri sitten linkitti sivuston, josta tuon sanonnan alkuperä sitten selvisi. Varsin mielenkiintoista, ainakin näin kieli-ihmisen näkökulmasta. Tässä linkki: http://igs.kirjastot.fi/iGS/kysymykset/haku.aspx?word=Tempo

Ja tässä suora lainaus.

"’Koiranilma’ on ilma, jossa vain koira joutuu olemaan. Ennen vanhaan näet koirat olivat enimmäkseen ulkona vahtimassa taloa ja pihaa, oli sää sitten miten sateinen ja tuulinen hyvänsä, kun taas kissat saattoivat lämmitellä sisällä uuninpankolla (vrt. ’kissanpäivät..!) Ilmaus on yleiseurooppalainen, esim. saksaksi ’Hundewetter’ ja italiaksi ’tempo da cani’ (Italiassakin on välillä todellinen koiranilma!) Sitä onkin tästä syystä pidetty myös käännöslainana.

Koiraan liittyy monia muitakin negatiivissävyisiä sanontoja, jotka peilaavat entisaikojen koirakäsitystä ja koiranelämää (siinä jo tuli yksi ilmaus!) Näitä ovat esim. ’koirankuje’, ’koiranleuka’, ’koiruus’, ’koiranvirka’ jne. Tällaisia negatiivisia ilmauksia esiintyy muissakin Euroopan kielissä. ’Koiranelämä’ oli ilmeisesti kaikkialla melkoisen kurjaa, ja hyvän vahtikoiran suorastaan piti olla mahdollisimman äkäinen ja ärhäkkä, ei mikään hellitelty sylikoira. Siitä juontuvat nämä nykyihmisen korvaan oudonkin kielteisiltä kalskahtavat sanontatavat.

Mutta palataan vielä ’koiranilmaan’. Sanontaa on käsitellyt Helena Suni artikkelissaan ”Domini canes – herran koirat: vähän lisää koirista ja kielestä (Sana kiertää : kirjoituksia suomen kielestä, 1995, Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 80). Hän toteaa, että sana on alunpitäen saattanut olla kiertoilmaus, kun ei ole uskallettu sanoa pahaa ilmaa rumaksi (etteivät sään jumalat/haltijat pahastuisi ja lähettäisi vielä pahempia säitä?? Tai poistaisi kokonaan maanviljelijälle kuitenkin tuikitarpeellisia sateita? Oma huom.) Samalla tavoinhan on puhuttu kiertäen vaarallisista eläimistä ja olennoista (esim. mesikämmen). Suni kirjoittaa myös kansan keskuudessa koiraan liittyneistä enteistä ja uskomuksista, erityisesti uskottiin että koiran käytöksestä (jos se esim. syö heiniä) voidaan päätellä milloin on tulossa paha ilma. Hän pohtiikin, onkohan ehkä uskottu, että koira tietää ’koiranilman’ lähestyvän?"

Että sellaista. Parempia ilmoja odotellessa...