Olen kai kertonut, miten Jekku löytää tiensä vaikka miten ja vaikka minne. Samoin on Iitan laita: ei sellaista paikkaa olekaan, mistä se ei jotain herkkua saisi. En tiedä, seuraako tämän toteamisesta jokin katastrofi tulevaisuudessa, mutta Jekku ei ole vähään aikaan tuhonnut mitään! Hellurei! (Tai sitten me omistajat vaan olemme oppineet suojaamaan omaisuuttamme tarpeeksi hyvin ja huolellisesti)
Tuntuu, että viime aikoina Jekku on jäänyt valitettavasti vähän niin sanotusti lapsipuolen asemaan: meillä ihmisillä on ollut liian kiire omien juttujemme kanssa. Päivittäiset lenkkinsä Jekku toki on saanut, mutta erityisen aktiivinen en ole jaksanut sen kanssa noin muuten olla. Ilmoittauduin agilityn alkeisjatkokurssille (jee!) ja nyt pelkään, että Jekku on unohtanut kaiken aiemmin oppimansa tammikuun alkuun mennessä. No, parin päivän päästä minulla alkaa loma, voimme hiljentyä ja rauhoittua joulun viettoon, joten ehkäpä sitten on aikaa taas puuhailla enemmän.
Ja nyt järkytyksekseni huomasin, että meillä ei ole kunnollista kuvaa Iitasta! Asia pitää korjata hetimiten seuraavilla treffeillä! Pitäähän meillä nyt Jekun äidistä kuva olla. Eräillä treffeillä yritettiin ottaa kuva, jossa oli mukana vielä Jekun isoäitikin, mutta kuten aiemmin todettua, kun yhdestä pikkumustasta on jo tarpeeksi vaikeaa ottaa kuvaa, entäpä sitten useasta! Eli onnistuneita kuvia ei juuri tullut. Pöh. Tässä nyt kuitenkin viimeisin kuva Jekusta:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti