Tänään oli viimeiset skipitreffit tälle vuodelle. Paikalla oli, no, monta pikkumustaa. Ne eivät pysy sen vertaa paikoillaan, että ne saisi luotettavasti laskettua. Näin pikaisesti arvioituna sanoisin, että 13 skipiä ja kaksi muunrotuista. Menoa ja meininkiä siis riitti. Eniten Jekku tällä kerralla paini Milon kanssa. Niillä taisi olla pieni mittelö paikan herruudesta, jopa niin, että välillä äityi lähes tappeluksi. Mitään sen suurempaa rähinää ei kuitenkaan tullut, mutta eipä tainnut paikan herruuskaan ratketa, sillä painia jatkettiin ihan siihen asti, että Milo lähti kotiin. Jekku antoi siis tällä kerralla Deminkin olla vähän paremmin rauhassa, kun piti keskittyä Miloon. Milo on siis myös Luupää ja ikää sillä on kahdeksan kuukautta. Vitsit, se oli jo iso ja komea!
Anita toi paikalle glögiä ja pipareita. Lisäksi jokainen Luupää sai Anitalta joululahjaksi ison puruluun. Koirallamme on kyllä ihan paras kasvattaja! Kiitos vielä tätäkin kautta!
Samalla kyydillä kanssamme saapuivat Jekun äiti Iita ja täti Pimu omistajansa kanssa. Paluumatkalla molemmat tytöt nukahtivat takapenkille, mutta Jekku ei. Kotona se lepäsi hetken, mutta toi sitten jo vinkulelua, että leikkiä pitäisi. Voi kunpa itsekin saisi vähän tuota samaa energiaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti