Puistopainia

Käytämme Jekkua päivittäin neljä kertaa ulkona. Aamulla noin 20 minuuttia - puoli tuntia, päivällä puolisen tuntia, ruoan jälkeen ehkä noin 45 minuuttia - tunti ja sitten vielä illalla viimeiseksi. Päivä- ja ruokalenkit saattavat vaihdella niin, että toisinaan jompikumpi on lyhyempi tai pidempi, miten nyt sattuu ehtimään. "Illan viimeinen hidas" on ihan lyhyt pyrähdys viereisen puiston ympäri, tai näin pimeällä korttelin ympäri. Itse kun en uskaltaudu pimeään puistoon kovin mielelläni.

Eilen lähdin taas kiertämään korttelia. Tarkoitus oli siis vaan piipahtaa ulkona. Törmäsimme puiston laidalla kuitenkin tuttuun ranskanbulldogiin, jonka kanssa Jekku alkoi painia. Koirat pyörivät ja kierivät pudonneissa lehdissä kuin pikkulapset. Niillä tuntui olevan ihan järjettömän hauskaa. En sitten lähtenyt kiertämään korttelia, vaan käännyin toisen koiran omistajan kanssa tulosuuntaamme. Ajattelin, että kyllä Jekku nyt on saanut tarpeensa hoidettua painimisen ohessakin. Hups heijaa, kotona sitten huomasin, että olimmekin olleet tuolla "viimeisellä hitaalla" tunnin! Mies vähän ihmetteli, että mihin oikein olen jäänyt ja että olisiko pitänyt soittaa perään.

Uni tuli Jekulle tuon pienen puistopainin jälkeen nopeasti.