Eilen oli viimeinen varsinainen agilitykerta ja vuorossa oli keinu. Se jännitti minua vähän etukäteen, että pelkääköhän Jekku sitä. Ja pyh. Keinua harjoiteltiin pareittain. Toinen parista paukutti keinua edestakaisin, kun koiran ohjaaja syötti koiralle namia vieressä. Jekku ei korvaansa lotkauttanut keinun paukkeelle. Pian päästiin sitten itse asiaan. Jekku kiipesi reippaasti, eikä erityisemmin hätkähtänyt keinuvaa liikettäkään. Kouluttaja heilutti keinua varovasti, ja minä taas syötin namia. Sitten keinu päästettiin keikkaamaan alas, Jekku käveli siitä pois, ja sitten uudestaan. Tällä kertaa kouluttaja keinutti keinua jo hieman kovempaa. Ja Jekku söi yhä namia. Se oli siinä. Ei siis jännäystä, eikä muutenkaan ongelmia.
Nyt on sitten kaikki esteet ainakin kertaalleen kokeiltu. Ensi kerralla olisi kertauskerta, mutta en pääse silloin. Sitten on vielä kaksi kertaavaa kertaa, jolloin menen vielä. Keväällä jatkuu sitten alkeisjatkokurssin merkeissä.
Olen kyllä aika innoissani lajista. Tai emmehän toki vielä ole kovin pitkälle edenneet, mutta ainakin kaikki esteet Jekku suorittaa innolla, minusta ainakin se on hyvä merkki. Katsotaan, miten pitkälle tämä harrastus kohdallamme jatkuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti