Treenaamaan!

Jee, pitkän tauon jälkeen pääsin vihdoinkin itse agilitykentälle Jekun kanssa! Tauko venähti yllättäen lopulta melkein kymmenen kuukauden mittaiseksi. Vähän paljon jännitti, että mitä hommasta tulee vai tuleeko yhtään mitään. Sanoinkin jo etukäteen, että sähläämiseksi mennee.

No, eipä ihan täysin huonosti mennyt kuitenkaan! Ihmeen hyvin sain juostua, vaikka kunto on varmaan täysin olematon. Ohjauskuviotkin sujuivat melko kivasti, ja muistinpa vielä radankin! Kepit tökkivät. Ne eivät onnistuneet, ei sitten millään, ei mistään suunnasta. Mutta niitä emme sitten jääneet sen kummemmin hinkkaamaan.

Tavattoman mahtavan hyvä mieli kyllä jäi. Voi olla, että tämä nyt oli jotain ekan kerran tuuria, ja paluu todellisuuteen on vielä edessä, mutta ei se mitään. Hyvä, että ekoista treeneistä jäi niin sanotusti hyvä maku suuhun. Uuden seuran hallikin tuntui jo heti lähes kotoisalta.

Ja juuri, kun pääsimme hyvään alkuun ja vauhtiin ja odotin jo ensi viikon treenejä tajusin, etten pääsekään. Minä nimittäin suuntaan Romun kanssa Viroon näyttelyyn. Saapa nähdä, mitä siitäkin sitten tulee. Eli treenimme Jekun kanssa jatkuvat sitten parin viikon kulututtua!