Eilen Jekku pääsi taas vähän aksailemaan. Kyseessä oli siis kohdallamme syksyn toiset treenit. Rata oli melkoinen juoksupläjäys, ja olisi ihan hitsisti tehnyt mieli itse päästä kokeilemaan kuntoaan. Annoin kuitenkin kunnian Tanialle.
Tällä kerralla Jekku oli vähän enemmän irti itsestään ja jekkuili menemään ihan kunnolla. En nyt ihan tarkalleen muista, mitä kaikkea se keksi. Ainakin hyppäili esteitä edestakaisin, lipsahti A:lle hypyn sijaan, kääntyi pois putkesta ja sen sellaista. Minua kyllä vähän nauratti. Ihailen kyllä suunnattomasti, miten Tania jaksoi olla iloinen ja kannustava. Luulen, että itseäni olisi alkanut jo ketuttaa jekut, mutta Tania oli kuin ei mitään. Lisäksi ihailen sitä, miten tuo tyttö juoksee, liikkuu ja hallitsee tilansa. Melkein tekisi mieli ulkoistaa Jekun ohjaaminen ihan tykkänään hänelle.
Kyllä Jekku lopulta ihan ansiokkaastikin meni. Hienointa oli ehkä leieröidyt kepit! Itsehän olen kehittänyt keppikammon ja olen ihan todella epävarma niiden kanssa. Tuntuu, että aina pitää ikään kuin yliohjata ne. Taniapa vetäisi kepit niin, että keinu jäi siihen väliin. Ohhoh! Itselle ei olisi ihan heti tullut mieleenkään.
Jekku on ollut kyllä ihan täpinöissään, kun on päässyt treenaamaan ja hallille hengaamaan. Se on ihan elementissään ja haluaa rakastaa kaikkia. Tai sitten se vain on oivaltanut, että söpöilemällä se saa aina kerjättyä kaikilta nameja...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti