Tänään olimme pitkästä aikaa Jalon kanssa rally-tokotreeneissä. Treeni tuli todella tarpeeseen, ja huomasi myös, että taukoa on tullut pidettyä. Huoh. No, oma moka, olisin minä voinut kotonakin aktiivisemmin treenata.
Jalo oli taas vähän irti. Siis itsestään, ei hihnasta, heh. Sillä on jotain nokkapokkaa ryhmässämme treenaavan tollerin kanssa, joten niiden pitää sitten puolin ja toisin vähän aukoa päätä toisilleen. Tästä oma keskittymiseni herpaantuu, kun alkaa hävettää moinen huutelu. Teimme radan tänään kolmesti, joista keskimmäinen suoritus oli ehjin ja paras.
Teimme alokasluokan kisarataa, mikä oli kiva ja tarpeen. Olen nyt kehittänyt siitä hiton eteen tulemisesta itselleni peikon, ja kun minä jännitän, hermostuu Jalokin. Paula kyllä lohdutti, että ihan kivasti Jalo oli, ei niin vinossa mitä pelkäsin. Sain kuitenkin vielä hyviä viime hetken vinkkejä ennen tulevaa lauantaista kisaa. Niin! Olemme siis nyt vihdoin osallistumassa ekoihin kisoihimme lauantaina Salossa. Hui. Perästä kuuluu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti