Tulipa käytyä sunnuntaina kääntymässä Helsingissä näyttelyssä, ilman koiraa tosin. Lähdin Jekun kasvattajan kanssa kannustamaan näytelmässä esiintyviä Luupäitä. Hienosti menikin! Hanille ERI NUK1 ja Demille ERI AVK1 PN3 SA, VASERT, VARACA. Lauantaina tyttöjen tulokset menivät toisin päin. Velmulle sunnuntaina ERI VAK2 PU4 SA. Totesin, että eipä tarvitse itse tuonne vaivautua. Tai no, ei se näyttely itsessään ehkä niin kamala ollut, mutta se väenpaljous ja tungos kaikkinensa. Eniten ahdisti autossa, kun yritimme päästä pois parkkialueelta. Jonotimme väljemmille vesille noin 25 minuuttia. Huh. Jos joskus päätän koiran kanssa tuonne näyttelyyn mennä, taidan turvautua VR:n epäluotettavaan kyytiin.
Minulla on edelleen kaksijakoinen suhtautuminen näyttelyihin. Toisaalta ne tuntuvat mielipuolisen älyttömiltä, mutta jokin niissä kiehtoo. Jekun olen ilmoittanut tammikuun Turun näyttelyyn. Lisäksi tässä lähistöllä on ensi vuonna pari muutakin näyttelyä, joissa voisimme käydä. Sitten Jekun näytelmät saanevat olla siinä. Tai no, näin minä kuulemma sanoin jo vuosi sitten, muisti kasvattaja.
Tuntuu, kuin Jekku olisi tällä hetkellä jossakin talvihorroksessa. Se viihtyy sängyssä vällyjen välissä, tai sitten se laiskottelee muuten vaan. Tänään tuulessa ja tuiskussa sitä ei kiinnostanut ei sitten lainkaan toisen koiran seura ja leikkiyritykset.
Minua puolestani tylsyttää, kun blogi on niin kuvaton. Myös hovikuvaajamme taitaa viettää talvilomaa kuvaamisesta. Pitäisi ehkä itse ottaa kamera kauniiseen käteen. Tuo vaatimaton valon puute tosin hieman hankaloittaa kuvien ottamista vielä liian pitkältä tuntuvan tovin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti