Harmitus

Äh, tänään ei ollut hyvät treenit. Pöh. Rata vaikutti kivalta, ei mitenkään älyttömän vaikealta, vaan sellaiselta, josta kuvittelin selviämme. Pari hankalaa paikkaa oli, mutta ei enempiä. Kaiken lisäksi huomasin, että vielä kentän laidallakin minä muistin koko radan! Yli 20 estettä! Edistystä.
,
Tällä kerralla minit olivat viimeisinä, joten jouduimme vähän odottelemaan. Odottelu ei sinänsä haittaa, sillä siihenkin on hyvä oppia ja tottua. Jekkukin tuntui pysyvän ihan kohtalaisesti vireessä. Vähän minua huoletti, pysyisikö se tarpeeksi lämpimänä.

Alkurata meni oikeinkin kivasti. Jekku jäi odottamaan esteen taakse ja lähti vasta käskystäni. Menimme siis seuraavasti: hyppy, putki, hyppy takaa, välistäveto ja uudelleen takaa, putki, rengas, hyppy, kepit, hyppy, A, hyppy takaa, putki, hyppy, hyppy, pussi, rengas, hyppy, keinu, hyppy takaa, välistäveto ja viimeinen hyppy. (Katsokaa, minä muistan sen vieläkin!) Meillä meni kepeille asti oikein kivasti. Ihan todella. Kepit meni vähän haparoiden, mutta meni kuitenkin. A meni hitaahkosti, mutta kontaktille Jekku ei meinannut jäädä, joten en itse päässyt asemiin ohjaamaan hypyltä putkea. Siihen se pakka sitten hajosi. Jännitin myös, miten Jekku tulee A:n jälkeisestä putkesta hypyille, eikä karkaa A:lle takaisin, se kun oli kovasti siinä tyrkyllä. Sain sen jotenkuten, mutta pakka oli jo hajonnut. Saimme tehtyä vielä kuitenkin pussin, renkaan, hypyn ja keinunkin. Keinun jälkeisiä kahta hyppyä en enää saanut ohjattua. Keinun otimme kertaalleen uudelleen, mutta muuten se oli siinä. Höh! Olisin todella kovasti halunnut yrittää vielä A:lta putkeen ja siitä eteenpäin, sekä keinun jälkeistä kuviota. Mutta aika loppui. Alkuryhmä pääsi treenaamaan ihan huolella, siksi jäi harmittamaan, että meidän kohdallamme treenit jäivät melko olemattomiksi. Nälkä jäi.

Jotenkin minulla oli vähän paineita. Jännitin, että muistanko radan vielä vauhdissakin. Kyllä minä muistin, mutta sitten pasmat menivät sekaisin, kun kontaktit takkusivat. Kouluttaja kuitenkin kehui, että alkupätkä tosiaan meni hyvin, ohjauksessa ei suurempaa valittamista. Välillä käskyt tulivat ajoissa, välillä eivät.

Mutta olihan tuossa positiivistakin. Tyytyväinen olen itsekin radan alkuun sekä siihen, että Jekku teki renkaan kaksi kertaa moitteettomasti. Tuntuu, että joka toinen kerta se sujuu, joka toinen kerta ei. Lisäksi olen iloinen siitä, että muistin radan! Se tuntuu nyt kyllä jo pieneltä voitolta. Lähtisiköhän se tästä? Oppisinkohan nyt muistamaan radat jatkossakin? Myös pussi meni kivasti, vaikka sitä emme ole taas aikoihin tehneet. Niin ja Jekku jäi esteen taakse ja lähti vasta käskystäni! Eikä se pelännyt keinua. Ja kepitkin menivät. No, ehkä tämä ei nyt niin huono kerta sitten loppujen lopuksi ollutkaan. Ensi kerralla sitten toivottavasti paremmin.