Olenpa minä nyt negatiivinen, ei tämä ole ollenkaan tapaistani. Mutta kun... Tuntuu, että emme kertakaikkiaan edisty. Olemme nyt hieman yli vuoden harrastaneet, mutta junnaamme vain paikallamme. Itselläni tökkii ohjaus ja ohjauskuviot, Jekulla kontaktit ja kepit. Kun treenaa kerran viikossa, ei paljoa pysty kontakteja harjoittelemaan. Ja koska olemme olleet ryhmässä vasta vähän aikaa, en saa hallille avainta, että pääsisin harjoittelemaan itsekseni.
Purnasin viimeviikkoisen jälkeen eräälle toiselle harrastajalle tätä tilannetta. Hän treenaa Keski-Suomessa ja kertoi, että heillä esim. alkeiskurssilla lähdetään liikkeelle juurikin kontakteista ja kepeistä. Koska kyllä koira oppii helposti hyppäämään esteitä ja menemään putkesta, ja ohjaaja kehittyy ohjauksessa ajan myötä. Mutta jos kontaktit eivät ole kunnossa, on vähän paha tehdä ratoja. No niinpä! Meille ei jäänyt alkeiskursseilta oikein mitään käteen kontaktien suhteen. Nyt sitten ollaan siinä tilanteessa, että homma ei vaan etene. Intoa olisi, mutta ei mahdollisuutta treenata. Pari ryhmäläistämme on onneksi luvannut, että pääsemme heidän mukanaan joskus hallille, jos vain aikataulut sopivat yksiin.
Olin eilen vähän turhautunut treenien aluksi, ja se varmaan heijastui tekemiseenkin, ainakin aluksi. Ekan hypyn jälkeen toinen hyppy piti tehdä takaa, siitä putkeen ja siitä sitten joko A:lle tai putkeen. Koska kontaktimme ovat mitä ovat, totesimme, että parempi tehdä putken kautta. Ensin hinkkasimme sitä takaakiertoa, kun Jekku posotti suoraan yli. Sain sen ekaan putkeen ja kuin ihmeen kaupalla A:n ohi putkeen. Sitten tökkäsi. Piti tehdä taas hyppy takaa ja ohjata putkeen, vaikka A olikin siinä ihan tyrkyllä. No, A:llehan Jekku meni, vaikka minä millä kevätjuhlaliikkeillä yritin saada sitä putkeen. Kun lopulta ohjasin sitä tarpeeksi ponnekkaasti putkeen, olin itse jo niin kaukana linjalta, etten ehtinyt Jekun mukana putken toiseen päähän. Tässä kohtaa tuli oikein kunnon turhautuminen, että hitto vie. Jekku ei tajunnut, kun huidoin ja hoin "putkeen, putkeen". Ja vaikka miten yritin olla huitomatta ja selkeästi ohjata sinne putken suuntaan, Jekku ei vaan saanut ideasta kiinni.
Kun lopulta saatiin pari onnistunutta suoritusta, siirryttiin eteenpäin. Jotain positiivista sentään: a)minä olen oppinut muistamaan ratoja! b)Jekku on edistynyt huimasti kepeillä. Menimme keppejä kyllä vielä ohjureilla, mutta Jekulla on selkeästi jo käryä, mitä siltä odotetaan. Pääsimme vähän nopeuttamaan vauhtiakin jo. Lisäksi eilen taisi tuulla otollisesta suunnasta, kun Jekku meni renkaankin oikeasta välistä. Sitten oli muuri, hyppy, suora putki ja vielä kerran kepit. Nämä sentään menivät ihan kunnialla.
Kai tämä tästä. Odotan kovasti oman avaimen saamista, jotta pääsisi omalla ajalla harjoittelemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti