Olen näköjään tullut pitäneeksi vähän hiljaiseloa kaiken nurinani jälkeen. No, onneksi nyt on kivemmat asiat jo mielessä.
Tänään oli ATT:lla taas epikset, ja vuorossa oli hyppyrata. Olin siis jo aiemmin päättänyt, että sinne siis. Kun sunnuntaina vilkaisin kalenterista, mitä ohjelmaa tälle viikolle on luvassa ja näin maininnan epiksistä, tuli heti sellainen pieni kääk!-tunne. Mutta menin, kun olin päättänyt niin. Hirvitti ihan hitsisti taas. Ja mietin, että jätänkö jonkin (teko)syyn varjolla väliin. Onneksi eilen käväisin taas Muodossa-liikkeessä, jonka pitäjä myös suunnitteli tulevansa epiksiin. Sain siitä sitten rohkeutta ja kannustusta oikeasti mennä itsekin. Kyllä nämä hyppärit kannattaa käydä, jotta saa kisakokemusta.
Luokkajärjestys oli maksi-medi-mini, eli starttasimme ihan lopuksi. Olin kuitenkin paikalla hyvissä ajoin. Paikalla oli paljon tuttuja, ja Jekkukin sai remuta vähän kavereiden kanssa. Mutta piru vie, kun hermostutti. Siis minua, Jekku ei ollut moksiskaan. Onneksi ehdin seurata rataa jo kahden aiemman luokan aikana ja vähän painaa sitä mieleeni. Silti tuntui taas siltä, etten muista mitään. Tai nyt muistin kyllä esteiden järjestyksen, mutta en välttämättä sitä, millaisia ohjauskuvioita olin ajatellut tehdä. Radalla oli pari vähän kimurantimpaa kohtaa, mutta mielestäni muuten melko jees. Tosin nuo kimurantit kohdat sitten olivatkin sellaisia, että monen matka kosahti niihin. Nollia ei siis paljoa tullut.
Kun meidän vuoromme koitti, käteni tutisivat siihen malliin, etten meinannut saada pantaa Jekulta pois. Se jäi nätisti ekan esteen taakse ja lähti, kun sai luvan. Ekana oli siis hyppy, pituus, hyppy, pussi, putki, sitten sellainen hyppy ja putki -hässäkkä, lopuksi hyppy, putki, hyppy, muuri ja hyppy (muistaakseni). Kivasti meni! Tai siis, näin kuulin ja tuloksista totesin, itsehän en radasta juuri muista. Pussin ja putken välillä tapahtui jotain pientä sählinkiä, mikä söi aikaa. Muuten meni kai kivasti. Mutta eräs muistutus itse itselleni: pidä hitto soikoon hiukset kiinni! Se vähän haittasi, kun kutrit tuprusivat silmille. No, oli miten oli, nolla tuli! Siitä pienestä sähellyksestä johtuen aikaa kului hukkaan, mutta miinukselle jäätiin. Kokonaistuloksissa olimme kuudensia! Jee! Ja niitä nollia mineille tuli siis kaikkiaan se kuusi. Ja olisiko koirakoita ollut liki 30, joten todella tyytyväinen olen Jekun suoritukseen, ja ehkä omaanikin. Parannettavaahan tietysti aina on, mutta ihan todella todella hyvä fiilis jäi kisasta! Jee!
Muutamat tutut kannustivat, että sitten vaan virallisiin kisoihin, mutta josko nyt kuitenkin odottaisimme vielä vähän. Kiitos luottamuksesta kuitenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti