keskiviikko 15. elokuuta 2012

Treffeillä

Viikko sitten, keskiviikkona, oli taas kuukausittaisten treffien aika. Jotenkin itsellä aika on taas hurahtanut, enkä ole aiemmin ehtinyt tänne treffeistä kirjoitella. Heinäkuun treffeille emme päässeet, eikä ollut kuulemma päässyt kovin moni muukaan. Tällä kerralla sentään onneksi riitti vilskettä ja vipinää. Taisi olla 14 sipukkaa paikalla.

Kuten aiemminkin, taas yksi oli Jekusta yli muiden. Tällä kertaa se oli pikku-Vili. Siinäpä vasta rohkea, vasta viiden kuukauden ikäinen poika! Se ei paljoa arkaillut ja ihan suvereenisti alisti Jekun. No, ehkä Jekku tajusi, että kyseessä on vasta pentu ja siksi niin helposti antautui. Mutta oli ilo huomata, että Jekku osasi leikkiä tuollaisen pienen kanssa ongelmitta. Minusta oli mukavaa nähdä taas pitkästä aikaa Vilma-vipeltäjää, sekä tietysti Jekun äitiä Iitaa.

Jekku muuten taas osoitti varsin karvaasti olevansa äitinsä poika. Olimme eilen Miehen vanhempien luona käymässä. Siellä oli vieraita, ja söimme ulkona. Ruoka oli katettu sitten sisälle pöytään. Söimme kaikessa rauhassa, ja Jekkukin siinä notkui ja norkoili. Kunnes äkkiä tajusin, ettei sitä ollut hetkeen näkynyt. Käväisin sisällä etsimässä sitä. Löysin Jekun olohuoneesta melkoisen ison juustokimpaleen kimpusta! Se oli siis hypännyt sen pöydältä, saalistanut toisin sanoen. Huusin Miestä apuun, mutta eihän meistä ollut vastusta Jekulle. Niin me juoksimme, Jekku etunenässä, Mies ja minä perässä pitkin pihaa. Jekku siinä vauhdissa jyysti juustoa minkä kerkesi. Välillä se livahti pensaikkoon, jossa pääsi paremmin aterioimaan. Kotvan kuluttua saimme sen kiinni, tosin suurin osa juustosta oli jo tuhottu. Mahtoi olla hyvä olo.

Ilmoitin Jekun pariin näyttelyynkin syksyllä. Nyt pitäisi vähän treenata esiintymistä, kunhan vaan ehtisi.

Seuraavassa kuvamateriaalia treffeiltä. Kuvaajana Anita Kallionpää.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti