Ei sillä, että mieleni erityisen paha olisi ollutkaan, mutta tuo otsikko kuulosti vaan raflaavalta. Oli siis hyvät treenit taas tänään. Tänään kouluttajana oli Outi, joka olikin tuttu jo kesäkurssilta. Arvata siis saattoi, mitä tuleman pitää...
Radalla oli hyppy, rengas, hyppy takaakierrolla, kolme hyppyä linjassa, putki, hyppy, muuri, putki ja vielä hyppy. Osaavammat saivat tästä vielä jatkaa kepeille ja A-esteelle. Aloitimme tutustumalla rataan ja sen jälkeen pohtimalla, miten renkaalta saisi parhaiten ohjattua takaakierrolle. Vähän se tuotti taas itselleni päänvaivaa.
Onneksi medit ja maksi menivät ensin, joten saatoin hetken tarkkailla tapahtumia radalla. Me aloitimme minien porukan. Jekku jäi ihan hyvin ekan esteen taakse mutta vilisti renkaan ohi. Otimme sitten pari kertaa pelkkää rengasta. Se kyllä tuottaa meille hankaluuksia edelleen. En tiedä, mikä neuvoksi. Kun renkaalta tuli riittävästi onnistuneita suorituksia, jatkoimme rataa renkaalta takaakierrolle. En ehkä ihan niin pahasti törttöillyt mitä pelkäsin ja saimme pari ihan ehjää suoritusta tehtyä. Viimeiseen suoritukseen olin erityisen tyytyväinen. Mielellään Jekku kyllä esteet taisi mennä, sen vähän perusteella, mitä ehdin noteerata. Outi piiskasi minua juoksemaan ja huutamaan käskyjä aiemmin. Tajusin, että tämä(kin) on yksi kompastuskivistäni: miten ajoitan käskyn antamisen. Tuntuu, että olen niissä liian myöhässä.
Keppejä emme tällä kerralla tehneet, sillä Jekku tuntui olevan hyppysuoritustensa jälkeen jo vähän väsyksissä. Parempi oli siis lopettaa, kun vielä oli kivaa ja meni nappiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti