Eilenkin meillä oli ihan kohtuullisen onnistuneet treenit. Tällä kertaa aiheena oli takaaleikkaus (en vaan oikein hahmota, kuuluuko nämä agilitytermit kirjoittaa yhteen vai erikseen, suokaa anteeksi). Mielestäni se tuntui hieman hankalammalta kuin edestä leikkaaminen, en tiedä miksi. Nimensä mukaisesti kyse oli siitä, että sen sijaan, että ohjaavaa kättä vaihdettaisiin koiran edestä, se tehtiinkin nyt takaa. Ongelmallisinta tässäkin oli se, miten minä liikkeeni koordinoin. Kerran meinasin jopa kompastua Jekkuun, kun olin itse menossa väärään suuntaan.
Harjoittelimme keskenämme kahden esteen takaa mutkaputkeen ja ohjaajan kanssa kahdelta esteeltä suoraan putkeen. Kouluttajan kanssa kyse oli enemmän eteen lähettämisestä siis. Alkukankeuden jälkeen Jekku irtosi ihan hyvin. Minä en pysynyt likimainkaan perässä. Mutta ei se mitään! Pääasia, että Jekulla vauhtia riittää.
Näiden kahden jutun lisäksi näytimme taas kouluttajalle kontaktejamme. Reaktiosta päätellen olimme taas hieman edistyneet viimeviikkoisesta. Jekku alkaa ihan tosiaan hoksata, että sen kuuluu jäädä esteelle odottamaan käskyä ja vapautusta.
Olin jo aiemmin innostunut agilitysta, mutta nyt kun havaittavaa edistystä on tapahtunut, olen innostunut vielä lisää. Oli mahtava seurata, kun viereisellä kentällä treenasi huiman edistynyt joukko. Voi, kunpa vielä joskus itsekin osaisi tehdä hallitusti, eikä vain näin räpeltäen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti