torstai 9. helmikuuta 2012

Onnistumisen iloa

Meillä oli maanantaina agilityssa ihan vallan onnistuneet treenit! Edellinen kerta oli hieman kaaos, joten siksikin tämä kerta tuntui hyvältä, kun se oli kaikin tavoin järjestelmällisempi. Aiheena oli edestä leikkaus ja kontaktit, yksittäisenä esteenä keinu.

Jakaannuimme pienempiin ryhmiin koirien koon perusteella. Minikoiria oli yhteensä kolme, joista yhden omistaja on harrastanut agilitya kauemminkin, joten hän osasi neuvoa hyvin. Harjoittelimme siis sitä edestä leikkausta putkesta. Jutun juoni oli se, että koiran mennessä putkessa, ohjaaja juoksee putken eteen ja vaihtaa ohjaavaa kättä. Edelliskerran valssin jälkeen tämä tuntui aavistuksen helpommalta tajuta. Ensin tuo kokeneempi koirakko näytti, mitä kuuluu tehdä, sitten me aloittelijat teimme perässä. Ja jihuu, nyt pääsimme tekemään pientä radan pätkääkin! Lähdimme hypyltä putkeen, sieltä hypylle, toiseen putkeen ja vielä kerran hyppyesteelle. En uskaltanut tehdä kuin pari toistoa, sillä parempi lopettaa onnistumiseen. Olin todella iloissani.

Sitten varsinaisen ryhmänohjaajamme kanssa teimme kontakteja. Meillähän on Jekun kanssa ollut niissä vähän ongelmia, mutta olen yrittänyt hieman harjoitella kotona. Saimmekin nyt ohjaajalta kehuja, kun selvää edistystä on tapahtunut! Keinukin meni ihan kivasti. Jekku juoksi sen niin vauhdilla, ettemme meinanneet ehtiä päähän ottamaan ajoissa kiinni, ettei keinu rrämähdä täysillä maahan. Ihan hyvä tulevaisuuden kannalta, ettei Jekku ainakaan jännää tuota keinua.

Maanantain jälkeen ei sitten olekaan tapahtunut mitään ihmeempiä. Ajattelin, että tiistain pidän ihan vapaana, enkä tee Jekun kanssa sen kummempia. Eilen teimme vähän kontaktiharjoituksia, joita voisin jatkaa vielä tänäänkin. Sunnuntaina on taas schipperketreffit, joten Jekku pääsee muiden rotutovereidensa kanssa juoksentelemaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti