Olimme taas eilen Jekun ja Paavon kanssa koulutuksessa. Tällä kertaa päätimme Paavon omistajan kanssa uskaltautua edistyneempien ryhmään. Viimeksi aloittelijoiden ryhmässä tuntui, että emme enää oikein edisty. Painopiste siinä ryhmässä on, kuten toki kuuluukin, pennuissa ja aivan aloittelijoissa. Minä pelkäsin, että edistyneempien ryhmä on meille vielä liian hankala ja että meidän nauretaan ulos sieltä. Mutta rohkea rokan syö, uhkarohkea kouluruokaa ja vielä luupäisemmät sitten menevät kohti uusia haasteita.
Mutta ihan hyvinhän se meni! Tai no, hyvin ja hyvin, mutta ei se nyt ainakaan mikään katastrofi ollut. Aluksi testattiin luokse päästävyyttä, kuten myös alkeisryhmässä. Siellä tyyli oli vapaa, mutta nyt koiran piti olla perusasennossa sivulla. Siitä koira sai kyllä lähteä kohti kouluttajaa. Ensimmäinen varsinainen liike oli paikallaan makuu, kaksi minuuttia. Juu, ei tullut mitään. Jekku malttoi maata hädin tuskin puoli minuuttia. Sitten se lähti tassuttelemaan minua kohti. Mutta sanottakoon, ettei Jekku ainoa ollut, joka lähti liikkeelle. Tätä ajattelin nyt kotona treenata vaikka niin, että lisään aina hieman aikaa.
Seuraavaksi oli taas paikallaan oloa ja luoksetuloa. Koira siis jätettiin istumaan, käveltiin kauemmas, käännyttiin, seisottiin hetki paikoillaan, käveltiin koiran luo ja vapautettiin se. Tämä liike meiltä sujui hyvin. Tästä jatkettiin suoraan niin, että koira jätettiin istumaan paikoilleen ja kutsuttiin luo. Sekin onnistui.
Minulla oli ollut hieman huono päivä, joten se saattoi heijastua käytökseeni yhä ja sitä kautta Jekkuun. Jekkua ei jaksanut kiinnostaa, vaan olisi pitänyt päästä leikkimään Paavon ja muiden kanssa, ja minulla meinasi mennä hermot. Jekku on yleensä ollut hyvä seuraamaan, mutta nyt se haahuili ihan omiaan.
Myös hyppyä treenasimme taas. Siis kävelimme esteelle, koira istui sivulle, annoin käskyn "hyppy" ja heti perään "seis". Koiran pitää siis jäädä esteen taakse seisomaan ja pysyä paikoillaan niin, että kierrän esteen, menen koiran viereen ja käsken sen istua. Tämäkin onnistui ihan kohtuullisesti.
Tässä edistyneiden ryhmässä positiivista oli se, että liikkeet tehtiin yksi koirakko kerrallaan niin, että ohjaaja pystyi rauhassa katsomaan ja kommentoimaan. Oli mukavaa saada henkilökohtaista palautetta ja neuvoja. Ensi viikolla uudelleen! Olen nyt ihan innoissani, kun Jekulla ja minulla on uusi yhteinen harrastus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti