Juhannuksen juhlintaa

Tänä vuonna mietimme tovin, josko viettäisimme kaupunkijuhannuksen. Jotenkin laiskotutti, eikä olisi jaksanut lähteä ajelemaan minnekään kauas. Vaikka olenkin vannoutunut kaupunkilainen, huomasin äkkiä ajattelevani, etten osaisi viettää juhannusta enää kaupungissa! Edes kerran vuodessa haluaisin olla jossakin muualla, mieluiten kuitenkin veden äärellä. Niinpä sitten päätimme lähteä juhannukseksi Saareen. Se oli hyvä päätös. Ei sillä, olisi kaupunkijussikin ollut ihan ok, eikä Saaressakaan mitään elämää suurempaa ollut, mutta kivaa silti. Ja Saaressa kun olimme, kuljimme sinne veneellä. Jekku pääsi siis vuoden tauon jälkeen taas vesille. Se oli edelleen todella lunkisti: se istui sylissäni ja haisteli tuulta.

Varsinkin Jekulla oli ihanaa, kun se sai olla vapaana ja riehua Mustin kanssa. Jekku ihan todella otti ilon irti. Se sai välillä hepuleita ja vain juoksi hulluna ympäriinsä. Maastosta löytyi myös kaikkea ihanaa, kuten kalan nahkoja ja matoja. Niiden päällä Jekku piehtaroi. Miten hurmaavaa. Jekku otti Mustista mallia ja kävi järvessä juomassa. Uimaan se ei mennyt, mutta vähän pluti. Jossain vaiheessa se raahasi järvestä pitkän kaislan maihin ja alkoi järsiä sitä.

Me kävimme Miehen kanssa kalassa, ja minä sain affenan! Ihan itse, ja vieläpä ison sellaisen! No, tunnustettakoon, että en sitten kuitenkaan pystynyt ottamaan sitä koukusta pois, vaan Mies joutui sen tekemään. Vähän ehkä innostuin kalastuksesta. Se oli aika kivaa. Niin, ja talviturkkinikin heitin! Tässä vaiheessa kesää se ei taida enää olla erityisemmin uutisoimisen arvoinen asia, mutta tulipa nyt mainittua.