Olimme tänään pitkästä aikaa arkitottelevaisuuskoulutuksessa. Edellisestä kerrasta on vierähtänyt aikaa jo niin paljon, etten uskalla edes ajatella. Pelkäsin, että Jekku ei osaa enää mitään. Toki olemme kotona koko ajan jotain pientä tehneet, mutta on ihan eri asia, kun paikalla on muita koiria häiriötekijänä.
Mutta ihmeen kivasti meni! Olin oikeasti todella ja positiivisesti yllättynyt Jekusta. Se malttoi keskittyä, kuunteli ja totteli. No, välillä sen keskittyminen vähän herpaantui, mutta eihän kukaan olekaan täydellinen. Paikalla oli paljon koiria (ehkä ainakin 15 koirakkoa) ja schipperket olivat oikein hyvin edustettuina. Jekun lisäksi oli Paavo, sekä vielä joku kolmaskin sipukka.
Harjoittelimme seuraamista, liikkeestä maahan menoa ja istumista, luoksetuloa ja hyppyä. Viimeisenä menimme kaikki piiriin, jossa koiran piti istua sivulla, lähteä ohjaajan käskystä liikkeelle ja ohjaajan käskystä pysähtyä ja istua. Se, joka istui viimeisenä, joutui pelistä pois. Loppunelikossa oli kaikki skipit ja yksi muun rotuinen. Hienoa! Me jouduimme tuosta nelikosta sitten ensimmäisinä pois, mutta olin aika ällistynyt, että pääsimme niin pitkälle.
Jekku ja Paavo saivat molemmat ohjaajalta puoltavan lausunnon mennä agilityyn! Tuolla on siis niin, että ennen agilityyn menemistä pitää saada lupa ohjaajalta, että koira pysyy omistajallaan edes jotenkin hanskassa. Jee! Luultavimmin menemme nyt sitten joskus testaamaan, miten agility sujuisi!
Koulutuksen jälkeen Jekku ja Paavo pääsivät metsään juoksemaan, painimaan ja leikkimään. Kotiin tulin hyvin hyvin väsyneen koiran kanssa, joka tälläkin hetkellä makaa keskellä lattiaa selällään tassut pystyssä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti