Luvassa pohdintaa ja väninää.
Elämä on valintoja, ja kaikkea ei voi saada. Tiedän sen, mutta kun haluan! Haluan vaikka mitä: työpaikan syksyksi, graduni valmiiksi, oman asunnon, Jekulle kaverin, matkustaa...
Työpaikasta ei ole tietoa, gradu on kiinni itsestäni, oma asuntokin voi odottaa. Mutta Jekun kaveri. Haluaisin sen nyt. Iita, Jekun äiti siis, odottaa viimeisiä pentujaan, joiden isänä on iki-ihana Nemo. Tästä yhdistelmästä haluaisin ihan ehdottomasti pennun. Mielestäni schipperkejä nyt vain pitäisi olla kaksi. Niistä olisi seuraa toisilleen, ja samalla vaivalla kaksi koiraa menee kuin yksikin. Eikö niin? Mutta kun ei oikein ole rahaa.
Sitten minä haluaisin matkustella. Tykkään matkustaa ja nähdä uusia paikkoja. Olen haaveillut matkustamisesta melkein koko ikäni. Mutta kun siihenkään ei juuri nyt olisi rahaa. Jos saisi kesältä jotain säästöön, pyytäisi synttärilahjaksi rahaa ja käyttäisi veronpalautukset, voisimme ehkä mennä jonnekin joululomalla. Mutta niitä molempia, koiraa ja matkustamista, en voi saada. Kumpaa sitten haluan enemmän?
Kun olin äsken Jekun kanssa lenkillä mietin, miten ihanaa olisi, kun noita pieniä mustia olisi kaksi! Sitten tulin kotiin, istuin sohvalle ja aloin lukea Mondoa. Haluaisin käydä Istanbulissa, Vilnassa, Azoreilla, New Yorkissa, San Franciscossa eksoottisimmista paikoista nyt puhumattakaan.
Jos nyt järjellä (?) ajattelee, pysynevät nuo vieraat kaupungit ja maat paikoillaan vielä tulevaisuudessakin. Iita ja Nemo saavat pentuja vain kerran. Mutta jos meillä on kaksi koiraa, huoliiko kukaan niitä sitten hoitoon? Nyt ehkä menen jo asioiden edelle, sillä meillä on yhä budjetissamme koiranpennun kokoinen vaje...
Elämä on valintoja. Tiedän kyllä, mitä haluan, mutta ongelma on, että haluan ne heti!
En halua olla ilonmurhaaja, mutta mutta... Sinulla on nyt yksi koira, joka pistää omaisuuttasi (ja kirjaston omaisuutta :) melko reippaasti palasiksi. Voisinpa suositella, että odota siihen asti, että Jekku on ihan oikeasti aikuinen koira, ennen kuin otatte sille kaverin. Ja kuten itsekin totesit, yhdelle koiralle on helpompi järjestää tarpeen tullen hoitopaikka kuin kahdelle.
VastaaPoistaItsekin haaveilen toisesta pötkyläkoirasta (ja välillä jostain ihan muusta), mutta kun tähän kämppään ei mahdu toista koiraa. Piste. Ja tämän asian kanssa nyt vaan täytyy elää siihen saakka, että on varaa isompaan asuntoon. :)
Ja jos nyt yhtään lohduttaa, niin tällä hetkellä kärsin koirakuumetta ankarammasta ponikuumeesta. Ja poninpito tässä tilanteessa on vielä huomattavasti useamman mutkan päässä kuin koiran.
Et ole ilonmurhaaja, vaan pikemminkin ehkä järjen ääni :) Ihan oikeassahan sä olet. Mutta lohdullista kuulla, että muutkin kärsivät erinäisistä kuumeista :)
VastaaPoista