Jekulla taitaa olla nyt joku murrosikä päällä. Se on ihan todenteolla koetellut hermojamme. Ei se tee pahojaan ollessaan yksin kotona, mutta kun me olemme paikalla, se kai yrittää hakea huomiotamme. Puhelinjohdon se on syönyt poikki kahdesti. Jos keittiössä tuoli jää sopivasti irti ruokapöydästä, Jekku hyppää tuolille ja varastaa pöydältä tavaraa. No, äkkiä toki opimme, että tuolit työnnetään pöydän alle. Silti se yrittää saada pöydältä tai tuoleilta tavaraa ja jos ei onnistu, se alkaa murista ja äristä yksikseen. Erään lipaston päältä se vei rannekelloni ja tuhosi sen. Kiitti vaan. Mitkään kiellot eivät tunnu tehoavan. Mitäköhän vielä... Koko ajan sillä kyllä tuntuu olevan jotain jekkuja mielessä. Sänkymme alle se kuljettaa tavaraa, ja kerran sitten hain niitä sieltä pois. Siellä oli ihan kiva kokoelma kenkiä, puruluita ja muita tavaroita, mitä se on suuhunsa saanut. Edelleen pitäisi ehkä katsoa peiliin ja siivota kaikki ylimääräiset ryjät pois.
Koirakoulussakin olemme käyneet taas. Tuntuu, että Jekku on jotenkin taantunut: se oppi alkuun peruskäskyt hyvin, mutta mitään edistystä ei ole sen jälkeen tuntunut tapahtuneen. Mutta kaipa nämä kaikki tästä, pikkuhiljaa.
Tällä viikolla tuli oikein kunnon talvi. Tiistaina pyrytti lunta oikein kunnolla. Meillä oli koirapuistotreffit Paavo-schipperken kanssa, tai siis olisi ollut tiistaina, mutta tämä sokerista tehty koiranomistaja ei pystynyt lähtemään. Keskiviikkona sitten viimein olimme. Myös koirakoulun jälkeen Paavo ja Jekku pääsivät juoksemaan ja leikkimään keskenään.
Jekulle pitäisi varmaan hankkia tossut ja joku takki. Ainakin sen jalkoja palelee kovasti ulkona. Välillä se hyppelee kolmella jalalla, kun se pitää vuorotellen kumpaakin takatassua ylhäällä. Jos olemme paikallamme, Jekku alkaa aika nopeasti täristä, mutta kun se pääsee juoksemaan ja leikkimään se tuntuu pärjäävän ihan hyvin kuitenkin.
Tuntuu tutulta. Tuolit olen oppinut jo laittamaan pöytää vasten. Meillä kävi samalla tavalla.Johtoja se kerran yritti syödä, muttahuomasin ja toruin. Nyt on ollut rauha maassa sen asian suhteen. Meillä on yksi harmittava ongelma. Laku on alkanut merkkailla pöydänjalkoihin tai sängyllä tyynyn kulmaan. Torun aina kun vain näen sen ja putsaan sitruunan hajuisella yleispuhdistusaineella.Kylässä se on tehnyt samaa. En tiedä onko se ohimenevää ja mikä auttaisi.Ymmärrän, kun oli tyttökoiria kylässä. Laku merkkasi kaikki keittiön pöydän jalat. Jospa tuo on ohimenevä ilmiö. Laku nostelee myös takatassujaan nyt pakkasella, mutta en usko, että se antaa laittaa tossuja jalkaan.
VastaaPoistaMinusta tuo tavaroiden jemmailu on mielenkiintoinen ilmiö. Lukan Puudeli-ystävä harrastaa sitä myös, mutta Luka ei koskaan. Luka vain huolettomasti jättää kaikki puruluiden jämät ja muut pitkin lattioita. Sitten kun Puudeli tuli kylään, se kävi piilottamassa ne pyykkikoriin. :D
VastaaPoistaEn halua masentaa Marjattaa, mutta tuo sisällä merkkailu taitaa olla kääpiökoirilla varsin tavallinen tapa. Lukakin saattaa nostaa koipeaan vieraissa paikoissa, jos siellä on koirahajuja. Sen sijaan naapurin pekingeesit merkkailevat ihan kotonaankin. Kuten myös yhden nettitutun kääpiöpinseri. :/
Voi vitsi! Kurjaa mennä kyläilemään!!!!
VastaaPoistaOi ei, toivottavasti Jekulle ei tule tuota taipumusta merkkailla sisälle... Kurja juttu.
VastaaPoistaTalvinalle: heh, mäkin löysin tänään yhden Jekun puruluun pyykkikorista :D