perjantai 12. marraskuuta 2010
Koirankynnen leikkaaja
Ei mennyt tänään Jekun kynsien leikkuu niin kuin Strömsössä, niin sanotusti. Joskus silloin pienempänä se pyristeli kovasti vastaan, kun kynsiä alettiin leikata, mutta huomattuaan, että ei mahda mitään, se alistui selkeästi kohtaloonsa. En tiedä, mistä nyt kiikasti, mutta hommasta ei meinannut tulla yhtään mitään. Minä pidin kiinni ja Mies yritti leikata. Jekku pyristeli, räpiköi ja rimpuili minkä pystyi. Minulla oli täysi työ saada pidettyä siitä kiinni. Se yritti kiivetä niskaani ja selän kautta karkuun. Ekan tassun jälkeen teki mieli luovuttaa, mutta ajattelimme, että periksi ei nyt vaan passaa antaa. Saimme lopulta etutassujen kynnet leikattua, mutta prosessiin kului reilusti aikaa. Takatassujen kynnet eivät niin pitkät olleetkaan. En todella tiedä, mistä tuo vastarinta nyt tuli. Viimeksi kuitenkin kaikki sujui hyvin, joten mitään pahoja kokemuksia ei edes pitäisi olla. Huh. No, toivottavasti seuraavalla kerralla kaikki menee taas paremmin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Mulla kävi Lakun kanssa viime viikolla niin, että takatassun kynnet sain leikattua, kun pitelin tiukasti sylissä, mutta Laku ponnisteli pois sylistä ja meni loppupäiväksi nojatuolin ja sängyn alle piiloon. Sillä on niin kovat voimat.Sitten luin netistä, ettei kannata antaa periksi, kun Laku huomaa, että pyristely kannatti. Netissä oli yksi ohje, jota ajattelin jatkossa noudattaa, jos homma ei multa yksin luista. Pistä koira kyljelleen pöydälle. Toinen pitää kiinni pöydän puoleisista tassuista, niin ettei koira saa otetta pöydästä ja toinen leikkaa, Jos koira puree, voi hankkia kuonokopan. Periaatteessa koira pitäisi saada tottelemaan ilmankin. Seuraava päivänä kaappasin Lakun syliini ja leikkasin etutassut. Laku pisti vastaan, mutta pidin tiukasti kiinni ja olin hiki päässä, mutta kyllä sain leikattua.Kovan kehumisen myötä Laku ei enää mököttänyt loppupäivää. Onnea yrityksellesi, mutta homma on vähän stressaavaa itsellekin.
VastaaPoistaMäkin ajattelin, että periksi ei voi antaa, kun sitten Jekku pyristelee jatkossakin. Täytyy vaan yrittää pitää tiukasti kiinni. Mutta ihmeesti noissa on voimaa noin pieniksi koiriksi! Mäkin olen sitä mieltä, että kyllä kynnet pitäisi saada leikattua ihan niin, että koira antaa ne kiltisti leikata. Ei tässä hommassa pitäisi kuonokoppaa sentään tarvita. Toivottavasti ainakaan. :)
VastaaPoistaEhkä olettekin nameja tarjoilleet kynsien nipsuttelun yhteydessä, mutta niitä siis kannattaa syöttää. Ja paljon. Varsinkin jos on noin hankalaa, niin aina kun on yksi kynsi leikattu, heti nami suuhun. Hyvä ruoka, parempi mieli. :D Kyllä se siitä. :]
VastaaPoistaJuu, nameja ollaan tarjoiltu. Mutta ollaan annettu vasta, kun yhden tassun kaikki kynnet on leikattu. Pitänee koittaa tuota, että annetaan nami jokaisen kynnen jälkeen.
VastaaPoista