Jekku on nyt keksinyt aivan uuden jutun: varjot! Ihmettelimme eilen Miehen kanssa pussilakanoita viikatessamme, että mitä Jekku juoksee käytävän päästä toiseen valtavalla vauhdilla. Lopulta aloimme tajuta, että se jahtaa varjoja. En edes tiedä, minkä varjon perässä se oli: omansa vai meidän. Jälleen kerran meinasin tikahtua nauruun. Tämän jälkeen kokeilin myös kädelläni tehdä erilaisia heijastuksia, joita Jekku myös yritti ottaa kiinni. Miehen piti myös tietysti kokeilla, lähtisikö Jekku jahtaamaan taskulampun valokeilaa. Lähti se. On se vaan hassu.
Tiistaina olimme pisimmällä kävelyllä tähän asti. Kiersimme Halisten kosken ja tulimme YO-kylän koirapuiston kautta takaisin. Hyvin Jekku jaksoi sekä kävellä että vielä riehua puistossa ja vielä sieltäkin kävellä kotiin. Jostain syystä Jekku pelkäsi matkan varrella olevia puisia siltoja. Ensin Koroisten ristin kohdalla se teki stopin, vaikka silta oli melko lyhyt. Toisen kerran se kieltäytyi kulkemasta junasiltaa. Ne pätkät se piti siis kantaa. En tiedä, mikä noissa silloissa sitä niin pelottaa. Se kuitenkin kulkee ihan reippaasti vastaavanlaista puista kävelytietä jokirannassa.
Seuraavassa kirjoituksessa voinkin sitten tilittää huomisesta näyttelystä. Kaiken muun hyvän lisäksi on vissiin luvattu sadetta, joka tuo oman lisämausteensa koko settiin. Ensi kerralla siis kuulumisia näyttelystä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti