Huomaa kyllä, että Jekulla on ollut tänään vähän rankempi päivä. Kun tulimme näyttelystä kotiin, oli suuntana suoraan suihku; Jekku oli sen verran hiekkainen ja kurainen, että se piti pestä ihan kunnolla. Sen jälkeen uni maistui. Jekku käpertyi omalle pedilleen ja venytteli välillä nautinnollisesti. Valitettavasti se oli pakko herättää, kun piti olla taas menossa.
Jekku sai ottaa parin tunnin torkut näyttelykoitoksen jälkeen, mutta sitten piti lähteä äitini luo. Miehen vanhemmat olivat illalla tulossa syömään, joten me menimme jo hieman aiemmin auttamaan valmisteluissa. Jekusta oli toki kivaa päästä äitini luo, varsinkin, kun siellä on monen monta kukkaruukkua, josta kaivaa multia lattialle.
Lähdimme Miehen kanssa hakemaan Miehen vanhempia ja jätimme Jekun äidin kanssa odottelemaan. Palattuamme äiti kertoi, että Jekku oli itkenyt peräämme melkein koko ajan! Tämä oli ihan uutta, ja hieman ehkä huolestuttavaakin: miksi noin? Toivottavasti ei tule tavaksi!
Kaiken kaikkiaan Jekulla oli lopulta kai oikein mukavakin ilta, sillä olihan paikalla kaikki sille tärkeimmät ihmiset: me, äitini ja Miehen vanhemmat. Tai ainakin kuvittelisin, että tässä on se kokoonpano, joka Jekulle on tutuin ja läheisin. Toki kasvattaja-Ata tuntuu olevan Jekulle yhä rakas, mutta hänet näimmekin jo päivällä.
Illalla Jekku piti huolen viihdyttämisestämme. Se kävi tasapuolisesti ja vuorotellen tervehtimässä jokaista, esitti parasta (tai pahinta) osaamistaan, leikki, hyöri, pyöri, ja nautti huomion keskipisteenä olemisesta. Nyt olemme taas kotona ja väsymys alkaa jo painaa: vaikka me Miehen kanssa olemme olohuoneessa, on Jekku vetäytynyt jo yöpuulle makuuhuoneeseen omalle pedilleen. Kauniita öitä, Muru! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti