Koirapuistossa

Eilen kävimme ensimmäistä kertaa koirapuistossa. Alkuun siellä ei ollut muita, joten Jekku sai rauhassa tutkia ja haistella uutta paikkaa. Kohta tuli pari koiraa, jotka olivat melko rauhallisia, eikä niistä ollut leikkimään Jekun kanssa. Hetken kuluttua tuli sitten kääpiöpinseri ja leikki alkoi. Koirat painelivat ympäri puistoa, pysähtyivät välillä painimaan ja jatkoivat taas juoksua. Koska oli melko lämmintä ne hakeutuivat pian penkkien alle varjoon ja alkoivat kaivaa kuoppaa. Kääpiöpinseri ovelana tyttönä jätti kaivamisen Jekulle ja kun kuoppa oli sen mielestä tarpeeksi syvä, se työnsi Jekun syrjään ja kävi kuoppaan makaamaan. Tästä Jekku ei tykännyt sitten yhtään, vaan alkoi valloittaa kuoppaa takaisin itselleen. Kääpiöpinseri meinasi suuttua Jekulle, ja taas painittiin. Jekku oli hellyttävän näköinen, kun se niin tohkeissaan ja naama vakavana kaivoi kuoppaa. Sinnikkäästi se myös puolusti oikeuttaan maata itse kaivamassaan kuopassa.

Jossain vaiheessa mainitsin kääpiöpinserin omistajalle, että olemme ensimmäistä kertaa koirapuistossa. Hän hämmästyi, sillä Jekku oli puistossa jo kuin kotonaan. Itse en tietenkään osaa arvioida, sillä en tiedä, millaista käytös koirapuistoissa normaalisti on. Kääpiöpinserin omistaja kertoi, että heillä ensimmäiset viisi kertaa olivat melko hankalia, sillä koira pyöri vain hänen jaloissaan, eikä uskaltanut leikkiä muiden kanssa.

Tänään päiväkävelyllä Jekku kohtasi taas uusia ja ihmeellisiä asioita. Se jäi katsomaan miestä, joka lähestyi meitä pyörätuolilla (vai onko se rullatuoli?). Jekku haukahtikin pari kertaa, mutta kun mies ojensi kätensä meni Jekku häntä tervehtimään. Lopulta se kävi makaamaan rauhallisesti tuolin viereen. Jatkoimme matkaa ja takaa lähestyi muutaman japanilaisen naisen ryhmä. He tervehtivät englanniksi ja tulivat katsomaan Jekkua. Ilmeisesti he olivat kovin iloissaan, sillä he nauroivat ja puhuivat melko äänekkäästi ja korkealla äänellä. Jekku oli selkeästi vähän hämmentynyt niin korkeista puheäänistä, mutta tervehti kiltisti ja kohteliaasti jokaista vuorollaan. Lopuksi naiset kiittelivät meitä, ilmeisesti siitä, että saivat tulla tervehtimään.