Jekku täytti tiistaina 15 viikkoa eli ensi viikolla tulee kuukausissa laskettuna neljä kuukautta täyteen. Jekku tuntuu jotenkin ehkä vähän pikkuvanhalta. Toki se saa välillä riiviökohtauksia, eikä se vielä täysin tiedä, kuinka muiden koirien kanssa tulisi käyttäytyä. Toisaalta se kulkee hihnassa ihan hienosti ja välillä käyttäytyy ihmeellisen rauhallisesti. Ja mikä hämmentävintä: se nostaa jo koipeaan ja tuntuu, kuin se merkkailisi paikkoja! Toisinaan se myös koppavasti ruopii ja kuopii takajaloillaan. En nyt tiedä, onko tuo käytös tuon ikäiselle ihan normaalia...
Punnitsin Jekun sunnuntaina ja painoa oli noin 3,5 kiloa. Kynsiä on hieman vaikeaa leikata, kun se rimpuilee niin paljon. Tällä viikolla annan sille matokuurin ja ensi viikolla mennään rokotuksille. On myös hämmentävää, kun Jekku ottaa matolääkkeen niin mielellään. Ostin Flubenolia, joka annostellaan sellaisella ruiskulla. Jekku ottaa ruiskun suuhunsa ja innokkaasti nuolee koko annoksen lääketää. Se veisi mieluusti myös koko ruiskun mukanaan ja söisi koko sen sisällön.
Lueskelin tuossa Tuire Kaimion kirjoittamaa kirjaa pennun kasvatuksesta. Se perustuu pitkälti ja lähinnä sille, kuinka koira käyttäytyy osana laumaa, miten koiraa pitäisi lukea, ja miten ihmisen tulisi tukea koiran kasvua. Paljon siinä oli asiaa ja hyviäkin näkökulmia, mutta ihan kaikkea en itse allekirjoita enkä toteuta. Sen mukaan esimerkiksi pentu pitäisi heti alusta alkaen opettaa ohittamaan vieraat koirat, eikä koirien pitäisi lainkaan haistella tai tutustua toisiinsa hihnassa ollessaan. No, ihanteellistahan se olisi, jos ne voisivat vapaina toisiinsa tutustua, mutta toteutapa se kaupungissa. Itse olen alusta alkaen päästänyt Jekun tutustumaan toisiin koiriin, kuten näissä kirjoituksissakin olen kertonut. Tietenkin olen arvioinut, onko vastapuoli sellaisen oloinen, että siihen voi turvallisesti tutustua. En jaksa uskoa, että Jekulle olisi mitään traumoja jäänyt, päin vastoin: kaistapäähän siitä olisi tullut, ellei se heti olisi saanut kontaktia vieraisiin koiriin. Tällä hetkellä ollaan ainakin siinä tilanteessa, että meillä asustaa rohkea pikkuvanha pentu.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista(Sori, sählään tämän kanssa. Uusi yritys.)
VastaaPoistaTäytyy kyllä nyt sanoa, että olen tuosta hihnan päässä moikkailusta Tuire Kaimion kanssa samaa mieltä. Se on oikeasti varsin vaarallista touhua. Jos koirat eivät pidäkään toisistaan ja tulee rähinä, hihnat ovat niin äkkiä solmussa, että siinä ei ehdi yhtään mitään tehdä. Tappelevia koiria ei ole muutenkaan kivaa koittaa irrottaa toisistaan (nimimerkillä "Kokemusta on"), saati sitten jos ne ovat solmiutuneet hihnoistaan yhteen.
Mutta koska olen todennut monessa muussakin asiassa, että koulutan vielä tuon oman koirani, mutta kaikkia vastaan tulevia ihmisiä en pysty kouluttamaan, niin on Lukakin toisinaan saanut hihnassa ollessaankin moikata toisia koiria. Joidenkin kun on pakko se oma Musti tai Fifi päästää jokaisen koiran naamalle tulemaan. Lähtökohta on kuitenkin se, että toisista koirista mennään ohi.
Luka muuten rupesi siinä neljän - neljän puolen kuukauden kohdilla merkkailemaan. Loppui sisävessan käyttö samalla.
Juu, ymmärrän tuon pointin ihan hyvin. Toisaalta edellinen koirani oli melko ärhäkkä, mutta silti 14 vuoden aikana ei päässyt katastrofeja tapahtumaan, vaikka se aina tervehtikin toisia koiria vain ja ainoastaan hihnassa. Enkä nyt Jekkua päästä suin päin toisten koirien naamalle, vaan kysyn aina ensin, saako tulla tervehtimään. Aika monet muut täällä tosin tuntuvat olevan sellaisia, että automaattisesti päästävät oman koiransa tulemaan kyselemättä sen kummemmin.
VastaaPoista