Meillä on mennyt pari päivää melko vauhdikkaissa merkeissä. Sunnuntaina Miehen veli ja hänen avovaimonsa tulivat moikkaamaan Jekkua (ja ehkä vähän meitäkin), ja ehdottivat, että lähtisimme lounaalle. Miehen veljen kaveri on töissä ravintolalaiva Katarinalla, joten sinne soitettiin ja kysyttiin, saisiko koiran ottaa mukaan. Vastaus oli myönteinen, joten lähdimme kohti jokirantaa. Emme me nyt ihan todella jokilaivalle menneet, vaan jäimme laivan terassille rantaan. Samalla terassilla oli pari muutakin koiraa, eli ilmeisesti laiva on koiramyönteinen. Koirat saivat myös vesikupit ja naapuripöydän tollerille tuotiin keittiöstä ruokaakin: kokki kävi kysymässä koiran omistajalta saisiko sille tuoda ruokaa. Tunnelma laivalla ja terassilla oli kiva ja rento ja ruokakin oli hyvää. Voisin siis lämpimästi suositella ravintolalaiva Katarinaa muillekin!
Sunnuntaina sää oli todella helteinen, joten kotiin päästyämme ehdotin, että lähdetään vielä uimaan. Katsoin netistä, että Ruissalossa on koirille tarkoitettu uimaranta, joten suuntasimme siis Ruissaloon. Uimarantaa ei sitten löytynytkään ihan helposti. Kiersimme pitkin metsiä, mutta emme olleet löytää perille. Meinasin menettää hermoni ja teki mieli luovuttaa. Lopulta törmäsimme pariin muuhun koiraan omistajineen ja kysyimme heiltä suuntaa. He olivat myös menossa rannalle, joten menimme samaa matkaa. Jekku ei varsinaisesti uimisesta niin välitä, mutta siitä oli hauskaa telmiä muiden koirien kanssa. Pari kertaa kannoimme sen veteen ja se polski sieltä reippaasti rantaan. Sillä on hassu tyyli uida: sen takapää painuu syvälle veteen ja se polskii suorana olevilla etujaloillaan. Vesi pärskyy ympäriinsä ja homma näyttää hieman hankalalta. Ehkä se vielä joskus oppii ihan oikeastikin uimaan koiraa.
Lienee turha mainita, että sunnuntain aktiviteettien jälkeen Jekku oli melko väsynyt ja rauhallinenkin.
Eilen sitten päätimme toiseksi viimeisen lomapäiväni kunniaksi lähteä Kuhankuonolle ulkoilemaan. Kuhankuono on siis noin 35 kilometrin päässä Turusta sijaitseva retkeilyreitistö. Me suuntasimme itse Kuhankuonolle, joka on kivi seitsemän kunnan rajalla. Teimme yhteensä noin kuuden kilometrin kävelyn. Jekulla oli kivaa, kun se sai juosta vapaana. Tosin sillä oli hieman hankaluuksia kulkea pitkospuilla, sillä sen tassut meinasivat aina välillä luiskahtaa puiden väleihin. Välillä Jekku ratkaisi ongelman kulkemalla pitkospuiden vieressä.
Illalla lähdimme vielä käymään Miehen vanhempien luona, jossa Jekku näki pitkästä aikaa Mustin. Kaveruksilla oli taas hauskaa keskenään. Vanhaherra Mustikin innostui oikein leikkimään Jekun kanssa.
Tänään olemmekin viettäneet rauhallisen päivän, emmekä ole tehneet oikein mitään ihmeempiä. Jekku on saanut torkkua omassa rauhassaan. Huomenna on luvassa taas toimintaa, kun on vuorossa schipperketreffit. Toivottavasti Stara-siskokin olisi tulossa paikalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti