Oi, miten aika rientää! On ollut vähän hiljaista tämän blogin suhteen, sillä olen keskittynyt täysillä lomailemaan. Ilmat ovat suosineet, joten en ole pahemmin sisällä koneen äärellä kökötellyt.
Nyt Jekku on siis jo 14 viikkoa vanha riiviö. Vaakaa emme edelleenkään omista, joten painosta en osaa sanoa. Tänään ajattelin vähän harjata sitä ja Mies saa leikata Jekun kynnet huomenna. Mies lähtee ensi viikoksi Lappiin, joten minä jään Jekun yksinhuoltajaksi. Ensi viikolla on taas vuorossa madotus ja sitä seuraavalla viikolla lääkäri ja rokotukset. Kun kävimme ekoilla rokotuksilla meille sanottiin, että neljän viikon kuluttua ekasta annetaan tehosterokotus, ja Eviran suosituksen mukaan siitä kahden viikon kuluttua vielä jokin toinen rokotus. Jos koiran omistaja välttämättä haluaa, voi molemmat rokotukset antaa kerralla. Mielestäni tuo kahden viikon välein rokottaminen ja lääkärissä juokseminen tuntuu hieman turhalta rahastukselta. Kyselin myös muiden kokemuksia ja tulin siihen tulokseen, että molemmat rokotukset laitetaan yhdellä kerralla.
Viime viikolla oli taas schipperketreffit. Jekku pääsi leikkimään siskonsa Staran ja monien muiden skipien kanssa. Pari kertaa Jekulle tuli vähän kovemmin sanomista Lakun, kolme viikkoa vanhemman pennun kanssa. Pojat halusivat kyllä koko ajan toistensa luo, mutta eivät onnistuneet olemaan sovussa, vaan alkoivat rähistä. Myös Staran kanssa Jekku otti melko reipasta painia, mutta se kai lienee sitä sisarusrakkautta?
Viime viikolla kävin piipahtamassa Tukholmassa ja Miehellä oli paljon töitä, joten Jekku oli torstaista sunnuntaihin äitini luona hoidossa. Sen jälkeen se ei mielestäni ole jäänyt niin hyvin yksin kotiin. En tiedä, oliko se liian kauan tai liian nuorena hoidossa... Nyt se yrittää väkisin tunkea mukaan, kun lähtee kotoa. Tänään annoin sille pienen palan siankorvaa lähtiessäni. Täytyy ehkä treenata yksikseen olemista pienemmissä pätkissä. Ja toisaalta pitäähän sen myös tottua siihen, että toisinaan sen pitää olla jossakin hoidossakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti