Kenkäfriikki

Miten se sanonta meneekään? Koira ja isäntä (tai tässä tapauksessa emäntä) alkavat muistuttaa toisiaan. Ainakin siinä kuulumme samaan sarjaan, että pidämme Jekun kanssa kovasti kengistä, hieman eri tavoin tosin, onneksi. Siinä, kun itse ihailen kenkiä esteettisestä näkökulmasta, menee Jekku ihan käytännön tasolle. Aluksi tämä taipumus ei tullut ilmi, joten pidimme kenkiä ihan normaalisti eteisessä. Sittemmin Jekku poimi joukosta jokusen ja kuljetti sen mukanaan milloin minnekin järsittäväksi. Mutta selkeästi sillä on valikoiva maku, eivätkä kaikki kengät kelpaa. Omat Vagabondin ballerinani ovat erittäin houkuttelevat, samaten Miehen Adidaksen Superstarit. Kyllä Jekku kieltoja uskoo, mutta kun silmä välttää, on se taas kenkien kimpussa. Eräs ystäväni miettikin, että olenko nyt aivan varma Jekun sukupuolesta, kun sillä tuntuu olevan hieman naisellisia taipumuksia. Myös käsilaukuista se pitää. Ostin lopulta Ikeasta säilytyslaatikoita eteiseen, jotta saa kengät kätkettyä. Kerran laiskuuttani heitin kenkäni laatikon päälle, eikä aikaakaan, kun eteisestä kuului outoa kolinaa: Jekku se siellä taiteili laatikoiden päällä aarteita noutamassa. Jekun myötä tullee järjestys tähänkin talouteen: kaikki tavarat pitää aina tarkasti laittaa paikoilleen, eikä jättää lojumaan minne sattuu.