Kirjoittamista olisi vaikka kuinka paljon, mutta näin kesällä ei vaan malta olla koneella...
Jekku on nyt siis jo huimat 12 viikkoa vanha. Mies antoi sille matokuurin viime viikolla, kun itse olin matkoilla. Ensin hän oli yrittänyt antaa lääkettä (Flubenolia) väkisin, eikä siitä tietenkään tullut mitään. Sitten Mies laittoi sitä ihan vaan lautaselle, ja Jekku söi sen tyytyväisenä. Madotus onnistui siis hyvin ja maanantaina pääsimme lääkärille Jekun kanssa.
Lääkäriasemalle päästyämme Jekku kiipesi heti ihan itse odotushuoneessa olevalle vaa'alle. Se näytti lukemaa 2,95. Melko tuhti poika!
Lääkäri tutki Jekun ja totesi kaiken olevan kunnossa. Jekku oli muuten ihan kiltisti, mutta ei tykännyt yhtään, kun hampaita ja ikeniä katsottiin. Ei se silloinkaan ärhennellyt, mutta rimpuili. Kun tuli rokotuksen aika, lääkäri antoi makupaloja, joilla hämäsin Jekkua. Jekku ei edes huomannut piikkiä. Kaikki sujui siis varsin mainiosti.
Keskiviikkona olimme katsomassa erään kaverimme luona jalkapalloa. Jekku oli mukanamme tutustumassa uuteen paikkaan ja uusiin ihmisiin. Pelin jälkeen lähdimme kohti keskustaa ja kotia. Muut menivät vielä baariin, mutta minä lähdin Jekun kanssa kotiin nukkumaan. Olimme melkein jo kotiovella, kun näimme englanninbuldoggi-Haraldin. Menimme moikkaamaan Hartsaa ja pojat alkoivat ihan kunnolla leikkiä ja painia. Siinä me seisoimme keskellä yötä; pojat painivat ja me omistajat saimme nauraa niiden aivotuksille. Oli kivaa, kun Jekku sai ihan kunnolla painia jonkun kanssa. Aika kului ihan huomaamattamme. Äkkiä näin tuttuja hahmoja lähestymässä meitä: Mies tuli kaverinsa kanssa baarista. Kello oli jo kaksi yöllä! Mies ihmetteli, olenko koko ajan vain ollut siinä kadulla. No, siinähän minä. Emmekä me vieläkään ihan heti kotiin päässeet, sillä Jekulla ja Haraldilla oli leikki vielä vähän kesken. Seuraavana aamuna saimmekin nukkua hieman pidempään kuin tavallisesti.
Vielä kaikkea muutakin olisi kerrottavana, mutta jatkan niistä sitten myöhemmin. Tässäpä ne tärkeimmät.
Lukalla on ainakin joku outo corgilogiikka siihen, mitkä asiat eläinlääkärissä ovat kamalia ja mitkä eivät. Esimerkiksi neuloja saa tökkiä ihan rauhassa eikä se sano mitään. Edellisellä lääkärireissulla otettiin verinäytteitä ja Luka istui ihan muina koirina pöydällä eikä inahtanutkaan. Mutta kuumemittari! Hirveä itku ja parku, kun eläinlääkäri lähestyi koiran takapuolta kuumemittarin kanssa. Siis kun eihän Lukan takapuoleen saa koskea. Siihenhän voi vaikka kuolla! Ja koira siis todellakin aloitti parkumisen ennen kuin sitä kuumemittaria oli edes yritetty laittaa mihinkään.
VastaaPoista