Eilinen päivä meni minulla ja vähän Jalolla ja äidillänikin Tsaun rally-tokokilpailuissa. Koska olen tsaulainen, olin vähän niin kuin velvoitettu olemaan myös kisatöissä. Alokasluokka oli vuorossa kisan viimeisenä, joten käväisin aamupäivällä voittajaluokassa tuomarinsihteerinä. Oli muuten antoisa aamupäivä! Voisin kernaasti mennä toistekin tuomarinsihteeriksi! Oli mielenkiintoista ja opettavaista se!
Töiden jälkeen ajelin kotiin ja ehdin levähtääkin hetken. Ratapiirros oli jo nähtävillä, joten vähän tapailin muutamaa liikettäkin Jalon kanssa. Mutta ainahan se on eri juttu kotona tehdä kuin sitten kisapaikalla. Matkalla kisoihin hain äitini mukaan, kun hän halusi tulla katsomaan. Oli kivaa, kun oli seuraa. Vaikka toisaalta kisapaikalla oli jonkun verran myös vanhoja treenikavereita, joiden kanssa jutellessa aika meni mukavasti.
Koiria alokasluokassa oli 24. Me pääsimme starttaamaan kuudensina, mikä oli kovasti kiva, ettei tarvinnut kauempaa jännittää! Olisin varmasti ollut ihan rikki, jos omaa vuoroa olisi pitänyt odotella pitkään. Toisaalta pitäisi siihenkin oppia ja tottua. Jännitykseni myös vähän hälveni aamun aikana, kun huomasin, että eivät ne aina siellä voittajaluokassakaan ihan moitteetta suorita.
Suuntasin kisaradalle siis aika rauhallisena. Siinä odotellessa hetsasin Jaloa vireeseen. Toisaalta vire oli hyvä, mutta opin, että olisi pitänyt jo ennen radalle astelua aloittaa suoritus. Nyt Jalolla vähän keuli siinä lähdössä, kun se ei selkeästi tiennyt, mitä olemme tekemässä. Siitä tuli kontrollista pari miinuspistettä, minkä lisäksi uusimm ensimmäisen tehtäväkyltin. Mutta kun sain sitten Jalon huomion itseeni, sehän teki kuin kone! Oli oikeasti ilo suorittaa rataa, kun tiesin, että osaamme kyllä tehtävät. Jopa eteentuleminen, mikä on kompastuskivemme, onnistui ehkä hienoiten ikinä! Jalo menee nykyään myös maahan todella hienosti. Viimeisenä oli spiraali juosten, jonka jälkeen maali, minkä jälkeen poistuimme vielä juosten radalta. Lelupalkka toimii kyllä hyvin. Lisäksi oli hienoa huomata, että Jalo jaksaa tehdä koko radan ihmettelemättä tai kyselemättä. Kai se sitten vaan on niin siistiä tehdä hommia.
Saimme pisteitä 75, eli tulos on hyväksytty! Jee! Vähän ihmettelin, mistä nuo kaikki vähennykset sitten tulivat. Samaa ihmetteli taannoinen treenitoveri, joka rataamme seurasi. Voi, kunpa olisin tajunnut pyytää videoimaan radan!
Sitten alkoi pitkä odottaminen, kun loput koirat suorittivat rataa. En oikein seurannut radan tapahtumia, eli en tiedä, miten muilla sitten meni. Sitten oli vielä superpitkä odotus ennen kuin sai kisakirjat ja ratalomakkeet. Selvisi, että olin saanut kaksi kymmenen pisteen vähennystä ihan vaan omien mokien takia. Tehtävässä istu - kierrä koira en ollut muistanut pysähtyä (wtf, en tajua, miten tuo on mahdollista!) ja sitten siinä koira eteen ja peruuttaen askeleita olin ottanut liian lyhyitä askeleita. Eli jos minä en olisi mokannut, olisimme saaneet 95 pistettä! No mutta, samapa tuo, hyväksytty mikä hyväksytty, ja se on pääasia. Nyt vielä yksi hyväksytty tulos, ja olisi plakkarissa RTK1-koulutustunnus.
Ja sitten vielä yksi juttu, mistä olen superiloinen: Jalo käyttäytyi kisapaikalla todella hienosti! Okei, ärähti se pari kertaa joillekin koirille, mutta sellaista nyt kai sattuu. Olin ajatellut, että vien Jalon sitten oman suorituksen jälkeen autoon odottamaan. Totesin kuitenkin, että ihan hyvin se voi olla hallissa. Se rauhoittui todella hienosti viereeni penkille. Se siis hyppäsi siihen ja makasi siinä. Se seurasi kyllä maailmanmenoa, mutta ei sen enempiä kokenut tarvetta puuttua siihen. Yhden kerran se ärähti, kun joku hyppeli ja hetsasi koiraansa, että nyt loppuu tuollainen pelleily, mutta noin muuten se oli rauhassa. Jes!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti