Sano muikku!

Jokin tovi sitten ostimme ihan ex tempore kaupan kalatiskiltä muikkuja, koirille siis. Ajatus oli, että heitetään ne ihan sellaisenaan, raakana siis, nappuloiden sekaan. Kalatiskin myyjä oli itsekin koiraihminen ja hän sitten kertoi, että on itse omalle koiralleen uunissa kuivattanut muikkuja. Päädyimme sitten ostamaan vähän isomman satsin, että pääsisimme mekin kokeilemaan uunissa kuivattamista.

Pari päivää sitten päädyin taas ostamaan muikkuja, kun olivat tarjouksessa. Tällä kerralla ostin heti vähän isomman erän. Iltaruoan yhteydessä laitoin Jekulle neljä muikkua ja Jalolle yhden. Jalo kun ei ollut järin vakuuttunut kaloista silloin ekalla kerrallakaan. Niinpä nytkin, kun Jekku oli annoksensa jo ahminut, Jalo pyöri vielä ruokakuppinsa ympärillä, kun siellä oli se pahuksen muikku pilaamassa koko annoksen! Ei auttanut muu kuin napata pienen pieni kala pois ja antaa se Jekulle. Sitten kelpasi Jalollekin nappula-annos. On se niin tosikko ja konservatiivinen, varsinainen epäilevä Tuomas.

Muikkuja oli niin paljon, että ne eivät kerralla mahtuneet uunipellille. Idea kun siis on, että ne eivät ole klimpissä ja päällekkäin, vaan tasaisesti siinä pellillä. Paistoin/paahdoin ne sitten kahdessa erässä. Koko iltahan siihen meni, ja haju oli melkoinen. Mutta ei haittaa, kun lopputulos oli maittava! Molemmat koirat ovat ihan hulluina noihin uunissa paahdettuihin muikkuihin. Jalollekin ne siis maistuvat oikein mainiosti, vaikka raa'at muikut puistattivatkin sitä. Hassua. Näitä kuivattuja se oikein kerjää. Vähän tällainen terveellisempi ja aidompi makupala koirille siis.

Sano muikku!