Kovin on laiskasti tämä vuosi pyörähtänyt käyntiin... On jotain sentään tehty, mutta ei vaan ole ollut inspiraatiota kirjoittaa, mutta jospa se tästä. Voisin mm. kertoa nose work -kokeilusta ja kommentoida Jalon rally-tokotreenejä, mutta palaan niihin myöhemmin.
Tänään kävimme meidän osaltamme vuoden ensimmäisillä treffeillä. Pikkumustia vilisti silmissä vaikka kuinka; lukua en saanut pidettyä. Jalokin oli mukana. Aluksi kaikki sujui hyvin: paikalla olimme vain me, Anitan nartut, sekä nuori Simo-uros. Jalo spurttaili sydämensä kyllyydestä ja oli varsin ihastuksissaan Ellistä, kuten muutkin pojat. Valitettavasti Jalolla oli sitten kuitenkin joku räyhähenki päällä. Kun porukkaa (uroksia lähinnä) alkoi saapua lisää, Jalo kävi vähän ärhentelemään niille. Nappasin sen lopulta kiinni, kun Jalo on sen verran isompi muita, että ei ole kiva, jos se muiden päälle käy. Tai eihän siis mikään kinastelu ole toivottavaa eikä sallittua, mutta kuitenkin.
Kävelin Jalon ja Anitan kanssa edellä, kun takana alkoi kuulua rähinää. Erotin, että joku komensi Jekkua. Anita nappasi Jalon, ja minä lähdin katsomaan tilannetta. Siinä vaiheessa koirat oli saatu jo erotettua toisistaan. En sitten lopultakaan tiedä, mitä oli tapahtunut. Jekku sai ainakin kolauksen egoonsa, niin kovasti se yritti päästä syliini. Se myös taisi vähän satuttaa takatassuaan ja ontui sitä aluksi vähän. Nyt se on kyllä jo ihan kunnossa. Höh. Harmillista, että meni rähinöinniksi.
Muut jatkoivat vielä toiselle kierrokselle, mutta minä päätin ontujan ja rähisijän kanssa poistua siinä vaiheessa. Oli kyllä kivaa pitkästä aikaa nähdä kaikkia! Nyt ihan oikeasti pitää tsempata ja yrittää päästä kevään treffeille mukaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti