Seuramestikset

Lauantaina kisailtiin Tsaulla seuramestaruuskisat. Emme nyt taas ole aikoihin päässeet Jekun kanssa kisaamaan, mutta vakaa aikomus oli vihdoinkin päästä seuramestiksiin mukaan. Ja näin toteutui. Olimme paikalla hyvissä ajoin. Muut treenitoverit lähtivät jo lämmittelemään koiria, kun minä vasta riensin ilmoittautumaan. He ottivat Jekun mukaansa, joten juoksin porukan kiinni. Siinäpä tuli itselle hyvä alkulämppä, olkoonkin, että tuon jälkeen kesti vielä parisen tuntia ennen kuin oma vuoromme koitti.

Avoimen luokan agilityrata näytti, no, haastavalta. Tuomarina toimi Tiina Jaakkola. Siinä oli esimerkiksi heti alkuun sellainen koko radan pituinen suora, jossa oli hyppy, muuri ja suora putki kepeille, jotka olivat vinossa kentän päädyssä. Mutta siinä välissä oli mutkaputki, johon koira piti puikata. Jännäsin, että miten saan Jekun käännettyä sinne. Sitten rata jatkui ihan loogisesti, mutta silti mietin, miten minkäkin kohdan ohjaan. Lopputulema oli, että jäin jotenkin liiaksi hinkkaamaan radan keskiväliä, joten tuntui, että rataantutustumisaika loppui ihan tyystin kesken. Jännitti.

Jekku varasti lähdössä, mutta jotenkin aavistin, että näin saattaa käydä, joten käänsin päätäni juuri sopivasti nähdäkseni Jekun ekalla esteellä. Siitä sitten vähän niin kuin lentävä lähtö. Ja tadaa! Sain Jekun siihen mutkaputkeen, minkä jälkeen posotin minkä jaloista lähti kohti keppejä, jotka nekin menivät puhtaasti! Koska yliohjasin kepit, Jekun linja syötti putkeen, vaikka A:lle olisi pitänyt mennä. Hyllytimme sitten siihen paikkaan. Keinu oli tuskaisen hidas, ja Jekku löysi toisenkin putken puomin sijaan. Outoa, että ennen niin kontaktihullu koira nyt rallatteli putkiin. Mutta tyytyväinen olen. Varsinkin vauhtiimme ja siihen alkurataan!

Nyt sitten on vuorossa taas perjantaina treenit ja sitten lauantaina onkin Varsinais-Suomen piirinmestaruuskisat ATT:lla, minne Jekun toki ilmoitin. Huh, ne ovatkin aavistuksen isommat skabat kuin seuramestikset, eli saapa nähdä tulevan jännityksen määrää.

Sitä ennen muutama kuva lauantailta. Agilitytuomari Henri Luomala on myös taitava valokuvaaja ja hän ystävällisesti kuvasikin koiria kisoissa koko päivän. Hän oli pystyttänyt kuvauspisteen hallin päätyyn, ja siellä sitten makoili kuvaamassa. Otatin Jekusta pari potrettia, mutta ilokseni huomasin, että suorituksemmekin oli tullut taltioiduksi. Kas tässä.