Päätin tosiaan jakaa kesän treenit omaan, erilliseen, postaukseen. Luettuani matkajutun uudelleen, tuli mieleen vaikka mitä, mitä olisi voinut lisätä, mutta meni jo. Joten niihin treeneihin.
Jekun kanssa olemme käyneet agilityssa jokusen kerran. On sujunut vaihtelevalla menestyksellä. Olemme vetäneet treeniradan läpi nollana (oho!) mutta useimmiten jokin on tökkinyt. Viimeksi perjantaina oli kimurantti rata, jolla Jekku tosin itse oli ihan vauhdissa. Se veteli ihan omia kuvioitaan ja minun pysähtyessäni kuuntelemaan palautetta se hyppeli pari hyppyä, meni putkeen ja teki kepit ihan itsekseen! Annoin tyypin mennä. Hyvähän se on, että on draivia, viimeinkin! Nyt tarvittaisiin enää ohjaajalle kuntoa lisää ja tarkkuutta ohjaamiseen ja taitoa lukea rataa. Eli näihin kahteen se sitten taas kosahtaakin koko homma. Mutta kivaa on ollut! Olen kyllä hurjan iloinen tuosta ryhmästä! On kivaa, että teemme aina yhdessä jäähdyttelylenkin jutellen niitä näitä. Enkä minä ikinä tule muiden suorituksia seuranneeksi (valitettavasti), kun höpöttelen siinä kentän laidalla muiden kanssa. Ihanaa, että olen päässyt juuri tähän ryhmään! Vielä en ole ilmoittautunut syksyn kisoihin, mutta muutamat on jo merkitty kalenteriin, joten täältä pesee! (Ehhheheh)
Jalo on päässyt treenaamaan rally-tokoa. Olemme kesäkeskiviikkoisin käyneet treenaamassa, paitsi niinä parina viikkona, kun olimme reissussa. Ja tällä viikolla poikkeuksellisesti treenit olivat maanantaina. Paula Speerin valvovan silmän alla olemme siis olleet. Ja vitsit, miten kivaa on ollutkin! Kahdella viimeisimmällä kerralla on ollut oikein todellinen flow päällä! Alan luottaa Jaloon ja omaan ohjaukseeni. En enää varmistele, vaan esimerkiksi seuruussa uskallan kävellä jo ihan pystyasennossa, kuten ihmiset yleensä kulkevatkin. Tästä olemme saaneet kovasti kivaa palautetta. Paula on kannustanut, että Jalo ei kyllä yhtään radalla vilkuilekaan muita koiria, vaan sen fokus on minussa! Ihanaa! Ihan viimeisimmillä kahdella radalla jo tosiaan luotin siihen, joten tekemiseni oli rennompaa ja Jalon tekeminen niin ikään rentoa ja vaivatonta. Olemme näköjään treenanneet kotioloissa maahanmenoa sen verran, että se on alkanut tarjota sitä, jos liian pitkään jään empimään jotain. Mutta jee, että se menee maahan reippaasti! Lisäksi onnistuimme eilen seisomaan nousuissa. Sekin on ollut hankalaa, ja sitä olemme treenanneet kotona. Nyt se onnistuu suuremmitta ongelmitta. Jee! Ehkä voisin jo alkaa katsella tulevia kisoja myös Jalolle sillä silmällä...
Myös rally-tokon osalta on sanottava, että ihanaa olla Paulan opissa! Meininki on treeneissä mainio ja rento. Saa nauraa, mikä tietysti rentouttaa omassa tekemisessä. Ei tarvitse jännittää. Kuten olen aiemminkin todennut, itselleni merkitsee aivan valtavasti, millainen henki treeneissä on. Ei haittaa, että tehdään vaikeita, oman tasomme ylittäviä juttuja, kun yleinen henki on hyvä ja rento. Ja se, että teemme omaa tasoamme vaikeampia juttuja sekä Jekun että Jalon kanssa, auttaa meitä edistymään molemmissa lajeissa. Jee!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti