Olen aivan varma, että olen tästä kirjoittanut jo aiemminkin, mutta nyt en pystynyt löytämään blogin uumenista mainintaa. Enkä jaksa koko historiaa kahlata läpi... Nimittäin, aloitin taas koirille "veritankkauksen". Valittelin joskus lähieläinkaupassamme, että Jekku on huonossa turkissa ja että pitäisi näyttelyä varten saada sitä kuntoon. Myyjä suositteli verijauhetta! Siinäpä vasta monipuolinen tuote! Parantaa turkinlaatua, suositellaan tiineille ja synnyttäneille nartuille, lisää koiran energiaa ja saa ruoan maistumaan paremmin. Ja kaiken tämän lisäksi sitä voi käyttää verijäljen tekemiseen, jos joku sellaista lajia harrastaa. En tiedä tarkalleen prosessia, miten verestä saadaan jauhetta, mutta sellaista se on, hyvin hienojakoista, melkeinpä pulveria. Sitä sitten lisätään ruoan sekaan. Ohjeistettu annos on yksi ruokalusikallinen kymmentä painokiloa kohden.
Nyt syksyllä Jalo on taas nirsoillut ruokansa kanssa (Jekullahan ei vastaavaa ongelmaa tosiaankaan ole), ja olin jo huolissani koko tyypistä. Toisaalta Jalo on ihan pirteä ja makupalat kelpaavat, joten päättelin, ettei varmaankaan mistään suuremmasta viasta ole kyse. Kun ei maistu, ei maistu. Eläinkaupassa arveltiin myös, että lähistöllä saattaa olla juoksuisia narttuja. Bingo! Miksi en itse ikinä hoksaa tätä. Ehkä siksi, että Jekun elämän menoon juoksuiset nartut eivät koskaan ole vaikuttaneet. Jaloon ehkä vaikuttavatkin. Ajattelin kuitenkin, että näin syksyllä muutenkin pieni veritankkaus voisi olla paikallaan. Sainkin eläinkaupan viimeisen purkin ko. tuotetta. Sitä taitaa olla melko vähän markkinoilla. Lähieläinkauppamme, Akvaariopiste, tilaa tuotetta Ruotsista jonkin pienen tavarantoimittajan kautta. Suosittelin tavaraa myös Jalon siskon omistajalle, mutta googlailun jälkeenkään tuotetta ei oikein meinaa löytyä. Myös miehen äidille lupasin hommata tuota samaa, sitten kun sitä taas tulee.
Entä toimiiko se? No toimii! Ainakin ruokahalua kiihottavasti, siis. Virtaa noilla nyt tuntuu olevan muutenkin ja turkkikin on kuosissaan. Mutta voi että, miten tuo tekee ihmeitä Jalon ruokahalulle! Ei se nyt edelleenkään etulinjassa ole, kun ruokaa annostellaan, mutta käy kyllä innolla ruokansa kimppuun. Se myös nuolee purkkinsa puhtaaksi ja käy nuolaisemassa Jekunkin kuppia, mikä on aivan ennenkuulumatonta!
Suosittelen lämpimästi, jos vain käsiinne tuota saatte!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti