Maanantaina rally-tokotreeneissä meillä oli varsinainen vauhtirata. Siinä ei ollut ainuttakaan pysähdystä, vaan pelkkiä käännöksiä ja pyörimisiä. Haastetta toi se, että rata ainakin tuntui pitkältä ja se, että osa tehtävistä suoritettiin koira oikealla puolella. Mutta oli kyllä piristävä hyvänmielen rata! Ehdimme tehdä sen kolmesti. Neljännenkin kerran olisi saanut vetäistä, mutta mielestäni meidän kolmas suorituksemme oli sen verran nappiveto, etten halunnut enää mahdollisella neljännellä yrittämällä lässäyttää fiilistä.
Hankalinta oli, kuten arvata saattaa, oikealla suoritettavat liikkeet. Oikeaa puolta kun olemme niin todella vähän treenanneet. Hyvä muistutus, että pitäisi vahvistaa sitäkin. Koirallekin tekee hyvää, kun se joutuu vähän eri tavalla taas käyttämään kehoaan. Jalo sai lopulta ihan hyvin kiinni siitä, että tehdään ja liikutaan oikealla. Varsinaiseksi kompastuskiveksemme osoittautui oikea saksalainen. Tai siis oikealla/oikealle tehtävä. Kyllähän Jalo senkin olisi klaarannut, mutta minä siinä olin sitten solmussa. Ihan konkreettisestikin remmeineni ja makupaloineni. Saimme kotiläksyksi treenata tätä kotona hihnatta. Ja kas, jo muutaman toiston jälkeen sekin meni! Paula nimittäin totesi, että täyskäännös vasemmalle meillä sujuu erinomaisesti, kun se tulee jo selkäytimestä. Nyt täytyy saada tuo oikea käännöskin syövytettyä sinne.
Tällä kerralla Jalo myös oli rauhallisempi hallissa, eikä yrittänytkään rähinöidä muille. Edistystä siis siinäkin. Sen vertaa en siihen vielä luota, että uskaltaisin treenata ilman remmiä. Toisaalta pitäähän tässä vielä saada pari hyväksyttyä alokasluokan tulostakin, joten ehkä ihan hyväkin harjoitella sen remmin kanssa säätämistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti