Viime maanantaina meillä oli vähän erilaiset rally-tokotreenit. Jo edeltävällä kerralla Paula antoi meille kotitehtävän: jokaisen pitäisi keksiä kaksi kylttiä seuraavaa kertaa varten. Eikä siis mitään, mikä on jo olemassa, vaan jotain ihan uutta ja erilaista. Voi apua, ajattelin. Toisaalta odotin treenejä innolla nähdäkseni, mitä muut ovat keksineet. Ehdottomasti vaikeinta minulle oli keksiä mitään itse, niin huono mielikuvitus minulla valitettavasti on. Enkä osaa oikein piirtääkään.
No, vähän ennen treenejä sain räpellettyä pari kylttiä. Toisessa koira kääntyi ohjaajan eteen, sitten otettiin askel taakse niin, että koira pyörähtää ympäri vasemman kautta ja toinen askel niin, että koira pyörähtää oikean kautta. Sai myös ottaa apuaskeleita välissä. Tämä osoittautui oikeastaan ihan kivaksi liikkeeksi. Toinen keksimäni kyltti oli sellainen, että koira jatkaa matkaa suoraan ohjaajan pyörähtäessä ympäri. Ihan toimiva itse asiassa tämäkin. Vaikka näin itse sanonkin.
Ja sitten innolla treeneihin. Yllättävästi muutkin ryhmästämme olivat keksineet tällaisia pyörähtelyitä! Aiemmassa ryhmässä oli kuulemma enemmän ollut puolenvaihtoja tai pujottelua. Yhdellä oli vähän samanlainen tehtävä kuin minullakin, tosin siinä sekä koira että omistaja pyörähtivät täyden ympyrän. Ehkä hauskin oli kuitenkin sellainen, että ohjaaja menee liikkeestä istumaan ja koira pyörii omistajan ympäri. Tässä yllättävän moni koira, Jalo mukaanlukien, tarjosi itsekin maahanmenoa.
Oli meillä kyllä sitten pari hankalampaakin juttua, esimerkiksi viiden askeleen pujottelu, siis niin, että koira pujottelee ohjaajan jalkojen välistä. Tätähän me emme osaa juuri ollenkaan. Sitten oli takaperin pujottelu tötsien ympäri. Se sujui meiltä sitten puolestaan paremmin kuin osasin tai uskalsin odottaa. Hieman hankalaa oli myös muutamat liikkeet remmissä tehtäviksi, mutta en tohtinut päästää Jaloa irti. Sillä oli vähän meininkiä kuumumiselle, kun pujottelu ei ihan toiminut.
Oli kyllä ehkä hauskimmat treenit ikinä! Tässä oli meille ohjaajillekin haastetta, kun piti itsekin keskittyä ihan eri tavalla tehtäviin ja miettiä, miten tässä nyt pitikään edetä. Huomaa, että sen verran on kuitenkin tullut harrastettua, että varsinaiset viralliset kyltit alkavat olla jo tuttuja. Tämä oli ihan mahtavaa aivojumppaa sekä koiralle että ohjaajalle! Koiralle sikäli, että sillekin tuli vähän erilaista toimintaa.
Nyt joudun taas pitämään parin kerran tauon, mutta toivottavasti loppuvuoden kerroille pääsisin. Tapahtumakalenteristakin voisi alkaa etsiä sopivia kisoja ensi vuodeksi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti