Tänään osallistuimme Jalon kanssa uramme toisiin rally-tokokisoihin. Pari viikkoa sitten olisi ollut kisat, mutta oman sairasteluni takia ne piti jättää valitettavasti väliin. Samaten muutamat viimeiset treenit ovat jääneet välistä. Ja sanotaanko, että sen kyllä huomasi.
Rataantutustuminen oli vasta kello 16.15-16.30, joten koko päivä meni kotona vähän hönöillessä. Sain toki tehtyä kaikenlaista, mutta ei ollut sellaista fiilistä, että iltapäivällä olisi kisat. Tietenkään kisa-aikatauluihin ei voi vaikuttaa, mutta huomaanpa, että itselleni sopii parhaiten sellainen aamusta lähteminen. Nyt koko päivän ehdin jännittää ja vähän miettiä, että miksi taas tähänkin lähdin.
Pakkasin Jalon ja itseni lisäksi autoon mukaan äitini ja Jekun. Jekku toki olisi pärjännyt yksin kotona, mutta jotenkin itselläni oli kivempi olo, kun se oli mukana, eikä yksin kotona odottelemassa. Ehkä kuitenkin jatkossa jätän Jekun kotiin... Kun nyt otin Jaloa kanssani vähän lämmittelytreenaamaan, se teki yhden jutun, kääntyi etsimään Jekkua, teki sitten taas jotain mitä pyydettiin ja kääntyi taas katselemaan, missä Jekku menee. No mutta, turhapa sitä on miettiä ja selitellä, mutta kaikesta ainakin oppii.
Keskittymisemme ei siis ollut paras mahdollinen. Rata oli kyllä kiva. Eniten stressasin taas eteen tulemista, joita olikin radalla kaksi! Koira eteen ja oikealta sivulle ja liikkeelle, ja koira eteen ja vasemmalle perusasentoon. Mitään muuta sellaista radalla ei ollut, minkä suhteen olisin ollut erityisen epävarma.
Ota opiksi: hae koira sisälle halliin (jos siis hallikisa kyseessä) jo hyvissä ajoin! Nyt Jalo vähän haisteli mattoa ja haahuili, eikä saanut kiinni ideasta, että olemme menossa tekemään rally-tokoa. Se myös lähti haistelemaan kylttejä ihan meiningillä, että mitäs ne moiset ovat, koskaan ennen ei ole törmätty. Siitä siis jo heti alkuun pistemenetyksiä. Toisena tehtävänä oli koira maahan ja kierrä koiran ympäri. Mielestäni tämä meni hyvin, mutta olimme saaneet -10 pistettä vinosta asennosta, oho. Eka eteentulo oli paras Jalon tekemistä ikinä! Se tumpsahti eteeni kuin nakutettu (kannatti hetsata sitä lelulla ennen rataa, ja varsinkin lelulla sain palkattua eteentulon hyvin, tätä lisää!). Liikkeestä maahan minä sössin. Jalo jäi vähän niin kuin puoliväliin, jolloin jouduin toistamaan käskyä ja tuomari katsoi (ihan oikein siis), että Jalo meni maahan kahdesti. Olisi ehkä pitänyt jättää se vajaa suoritus mieluummin.
Pakko sanoa, että vähän harmittaa, kun jäi noin harmillisesti parin pisteen päähän hyväksytty tulos. Minun pitäisi pitää pääni paremmin kasassa, siis. Jalo oli kyllä levottomampi kuin aikoihin, mutta sen piikkiin menneet virheet olivat vain parin pisteen virheitä, omat sössimiseni johtivat joka kerta 10 pisteen menetykseen. No mutta, radalla oli hyviäkin kohtia ja tulipa treenattua.
Nyt pidämme pienen kesätauon, siis kisoista ja intensiivisestä treenaamisesta. Toivon, että kelit sallisivat pian jo uimarannalle menemisen, jotta Jalo pääsisi pulikoimaan. Treenit jatkuvat syksyllä, ja ajattelin myös, että jätän kisaamisen niin ikään syksyyn.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti