Osallistuimmepa pitkästä aikaa tänään skipitreffeille! En edes muista enkä tiedä, koska viimeksi olisimme olleet, mutta aikaa siitä on. En esimerkiksi ollut vielä koskaan nähnyt uusimpia Luupää-pentuja, jotka ovat nyt viiden kuukauden ikäisiä, oho! Onneksi tuo koko katras oli nyt koolla; oli kiva nähdä niitä kaikkia.
Kaikkiaan paikalla oli omien laskujeni mukaan 15 schipperkeä ja kaksi muun rotuista. Jalo jäi tällä kertaa kotiin, joten se ei edustanut muita rotuja. Vipinää siis riitti. Ihmeen sopuisasti kaikki olivat, ainoastaan kerran Jekulle ja Vilille (tai Velmulle, en ole varma, kumpi oli kyseessä) meinasi tulla pientä sanomista.
Jekku oli alkuun vähän vaisu. Se hengaili kannoillani, eikä oikein intoutunut leikkimään. Outoa. Ja kun nimenomaan jätin Jalon kotiin siksi, että Jekku ehkä saisi enemmän tilaa. Lopulta Jekkukin löysi kuitenkin painikaverin, nimittäin noista uusimmista pennuista Siggen. Se on jännää, mikä noilla koirillakin kemioissa on, että joidenkin kanssa vaan natsaa paremmin kuin muiden. Jekku ei kiinnittänyt oikein mitään huomiota muihin L-pentuihin, mutta tuo Sigge oli sitten ihana. Välillä Jekku yritti alistaa sitä astumalla, mutta välillä myös Jekku heittäytyi selälleen ja antoi Siggen nousta päälleen ja purra jalkaa. Jotenkin oli aivan ihana seurata niiden painia ja leikkiä! Sigge vieläpä asuu tässä melko lähellä, joten sovimme jo, että voisimme joskus mennä yhdessä kävelylle tai koirapuistoilemaan. Se olisi kivaa!
Tuliaisiksi treffeiltä toin molemmille koirille viilennysalustat, joista ajattelin tehdä ehkä erikseen oman postauksensa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti