Eilen suuntasimme heti aamusta kohti Helsinkiä Miehen äidin, Romun ja Topin kanssa. Voisiko sanoa, että ilma oli kuin nainen: kovin ailahtelevainen. Saavuimme pelipaikalle pilvisessä, koleassa ja tihkusateisessa säässä. Romu sai jäädä autoon odottelemaan, ja otimme vain Topin mukaamme, kun sen kehä alkoi heti kymmeneltä. Sileäkarvaisten collieiden kehä oli hieman syrjempänä, joten saimme Topille häkkipaikan puiden alta, hieman sateelta suojasta. Jo siinä vaiheessa kenkäni olivat märät ja jalat jäässä. Manailin, miten en ollut osannut varustautua kunnolla. No, minkäs teet. Topi sai ERIn ja SAn ja oli oman luokkansa ykkönen, mutta uroksien joukossa se oli "vasta" neljäs. Tuomari (ruotsalainen Bo Wiberg) syynäsi Topin hampaita todella tarkkaan ja oli kirjoittanut, että Topilta puuttuisi alhaalta P3. Tuttujen joukossa oli kuitenkin eläinlääkäri, joka kehän jälkeen tarkasti tilanteen ja totesi, että höpönhöpön sieltä mitään puuttuu.
Topin osuus oli siis nopeasti taputeltu. Lähdimme raijaamaan kamppeitamme mudikehän laidalle, ja aika pian kävin Romunkin hakemassa autosta. Siinä vaiheessa tuuli oli kuljettanut pilvet pois, aurinko alkoi pilkistellä ja ilma lämmetä. Mudien kehä oli ehkä aavistuksen myöhässä. Romu odotteli ihan kiltisti, mutta kehään mentäessä se jäi kytistelemään Miehen äidin perään. Voi ei!
 |
| Oman vuorome odottelua. Kuva: Kati Horne-Kosonen |
Tuomarina mudeilla oli suomalainen Hannele Jokisilta, oikein miellyttävä tuomari. Hän kiinnitti huomiota eniten rakenteeseen ja myös mittasi molemmat aikuiset koirat. Romu vähän yritti pakittaa, kun hampaita katsottiin, mutta ihan kunnialla se lopulta meni. Myös mittaaminen sujui onneksi hyvin. Oikein mikään muu ei sitten eilen sujunutkaan. Huoh. Romu ei meinannut seistä aloillaan, kun kyyläsi koko ajan katsomoon. Samaten liikkeet olivat aivan holtittomat.
 |
| Tältä se näytti parhaimmillaan. Kuva: Kati Horne-Kosonen |
|
|
 |
| Ja tätä se oli pahimmillaan... Kuva: Raili Ali-Melkkilä |
Itselläni meinasi vähän pukata tuskanhikeä ja olin ihan varma, että lennämme ulos kehästä. Helpotus oli melkoinen, kun tuomari totesi: "Erinomainen. Ja anna sille SA ja kaikki loput." Jackpot, taas! Ihana, ihana Romu, minkä teit! Lopputulema siis: SERT, CACIB, ROP. Tack och adjö.
 |
| Pikainen kuva tuomarin kanssa. Kuva: Raili Ali-Melkkilä |
Tuomari kyllä huomautti, että esiintymisen kanssa olisi aika paljon petrattavaa. En voinut kuin nöyränä nyökytellä, että juu, me alamme treenata. Tällainen arvostelu sieltä tuli:
"Maskuliininen kokonaisuus. Kovin suuret ja pyöreät silmät. Oikea-asentoiset korvat. Tyypilliset kulmaukset. Hyvä selkälinja. Hyvä karva. Reipas luonne. Liikkuu hyvin, kun malttaa."
Heh, varsinkin kaksi viimeistä virkettä vähän tuppaa nyt naurattamaan. Kyllä tuomari vielä sanoi, että kova oli meno, mikä tietysti on hyväkin, mutta vähän pitäisi malttia olla mukana. Mutta eipä siinä, tästä on hyvä lähteä treenaamaan ja kohti seuraavia näytelmiä!
 |
| Romu ei ole niin moksiskaan saaliistaan. Kuva: Raili Ali-Melkkilä |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti