Hyvää alkanutta vuotta kaikille!
Vuosi vaihtui osaltamme hyvin rauhallisissa merkeissä. Tiesin, että Jekku ei raketteja pelkäisi, mutta Jalosta en ollut ihan varma. Viime vuonna meni ihan hyvin, mutta eihän sitä koskaan tiedä. En siis halunnut lähteä kotoa minnekään, vaan vietimme hyvin rauhallisen vuodenvaihteen. Oli muuten ensimmäinen kerta, kun vietin uutta vuotta kotona! Aina aiemmin olemme joko olleet juhlissa tai esimerkiksi äitini luona. Oli siis ihan mielenkiintoista kokea keskikaupungin uusi vuosi.
Päivällä aloitin hieman jo siedättämään Jaloa raketteihin laittamalla YouTubesta taustahälyksi rakettien pauketta. En itse reagoinut niihin mitenkään, annoin paukkua vaan. Jalo ensin vähän kavahti mutta huomatessaan, että itse en reagoi, sekin rauhoittui.
Iltakin meni ihan hyvin. Mies käytti koirat juuri ennen kello kuutta pitkähköllä lenkillä, jotta ne pärjäisivät yöhön. Odotin mielenkiinnolla, paljonko täällä paukkuisi. No ei paljoakaan! Onneksi. Kumpikaan koirista ei lopultakaan reagoinut raketteihin mitenkään. Puolilta öin tullut kaupungin ilotulitus oli sen verran voimakkaampi, että Jalo lähti toiselle puolelle asuntoa, mutta mitään paniikkia ei ollut silloinkaan. Huh. Onnea ovat lunkit koirat!
Hieman itse olen kyllä hämmentynyt siitä, että Jekkuhan sai luonnetestistä tulokseksi laukausalttiin. Se onkin sitten ollut ainoa kerta, kun Jekku on mihinkään paukkeeseen reagoinut. Pääasia toki on, että se näin arjessa selviytyy pelotta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti