Keväällä se tuntui hyvältä idealta, kun päätimme ystäväni Anniinan kanssa lähteä Kuopioon kolmipäiväiseen koiranäyttelyyn metsästämään cacibeja. Matkalla vähän pohdimme, että mikähän järki siinäkin taas oli. Mutta ei se mitään, tulipa käytyä ja palattua kotiin taas monta kokemusta rikkaampana! Enpä esimerkiksi ole ennen peseytynyt ravihevosten pesutilassa...
Kolmen päivän näyttely oli kyllä aikamoinen pläjäys. Itseä alkoi väsyttää jo toisena päivänä, Jekkua kolmantena. Varsinaisesti tuloksilla emme juhlineet.
Perjantaille oli ilmoitettu vain kuusi schipperkeä, joten odotukseni olivat korkealla. Perjantai oli ehkä siksi päivistä pahin pettymys, vaikka Jekun sijoitus olikin viikonlopun paras. Näin jälkiviisaana voin todeta, että en liikuttanut ja verrytellyt Jekkua tarpeeksi ennen kehään menemistä. Se siis liikkui aivan kamalasti. Ja turkkia se on tiputellut tässä pitkin kesää, joten sekään ei ole parhaassa mahdollisessa kuosissa. Jekku sai kuitenkin ERIn ja SAn ja sijoittui uroksista toiseksi ja sai myös varacacibin. Tuomarina oli tanskalainen vanhempi herrasmies Freddie Klindrup. Hän tuli vielä erikseen sanomaan Jekun liikkeistä. Anniina totesi, että Jekun takaliikkeet olivat oudot: kesken ravin se saattoi takajaloilla ottaa laukkahyppyjä. Tuomari kuitenkin kommentoi erityisesti löysiä etuliikkeitä.
"Maskuliininen pää, erittäin hyvä ilme, erittäin hyvä purenta. Silmät oikean väriset. Oikeanlaiset korvat. Erinomainen kaula ja runko. Riittävä luusto. Oikeanlaiset kulmaukset, edessä hieman suorat. Oikeanlainen häntä. Sivuliikkeet hyvät, etuliikkeet erittäin löysät. Turkkia saisi olla hieman lisää, mutta nyt onkin kesäaika."
Varsin hyvä arvostelu siis. Ihana myös tuo ymmärtäväinen kommentti kesäkarvasta! Kehän jälkeen Jekku pääsikin asuntovaunuun huilimaan snautserityttöjen kanssa, kun me Anniinan kanssa suuntasimme koluamaan myyntikojuja.
Launtaina schipperkejä olikin jo enemmän, eivätkä odotukseni olleet kovin korkealla. Nyt jälkikäteen kun katson tuloksia, voin olla kyllä tyytyväinen. Vain neljä urosta sai SAn, Jekku mukaan luettuna. Jekku oli siis PU4. Taakse jäi kuitenkin muutama uros, eikä nartuista yksikään ollut romanialaisen tuomarin Petru Munteanin mielestä sertifikaatin arvoinen. Tässä lauantain arvostelu:
"4-vuotias, hyvän tyyppinen, oikea pää ja purenta, hyvä vartalon rakenne ja oikeat kulmaukset. Hyvä turkki, ei parhaassa kunnossa. Oikeanlainen pigmentti ja liikkeet."
Nyt tosissani panostin Jekun verryttelyyn. Ihan aamusta, kun ei vielä ollut niin kuuma, lähdin sen kanssa kiertämään ympäri ravirataa. Yritin myös pitää sitä ravilla enkä päästänyt laukkaamaan, minkä se niin kovin mielellään tekee. Luulen tämän auttaneen, kun nyt liikkeet tuntuivat paremmilta. Itsehän niitä on vaikea nähdä ihan todellisuudessa, mutta paremmalta ainakin vaikutti.
Lauantain, ja ehkäpä koko viikonlopun, paras hetki koitti, kun iltapäivällä ajoimme Anniinan koirien kasvattajan mökille ihanan järvimaiseman ääreen. Kyllä silmä ja sielu lepäsi! Koirat pääsivät juoksentelemaan vapaina ja leikkimään. Me ihmiset rentouduimme hyvän ruoan ääressä ja pulahdimme järveen. Kiitos tästä tilaisuudesta Niina-kasvattajalle!
Lauantai-iltana alkoivat paukut olla kyllä jo aika lopussa. Odotimme vain hetkeä, että pääsisimme starttaamaan kohti Turkua. Sitä ennen oli vielä muutamat kehät klaarattavana. Tällä kerralla kehät alkoivat vasta myöhemmin. Mietin, miten saisin nyt lämmiteltyä Jekun niin, että se olisi hyvässä vireessä, mutta ei liian väsynyt. En ihan onnistunut. Se oli väsynyt ja kuumissaan, sitä ei kiinnostanut eikä yhtään huvittanut kuin ympärillä olevat hajut. Edes nami ei maistunut! Eipä paljoa huvittanut mennä kehään sellaisen perässä vedettävän kanssa. Kävimme kuitenkin pokkaamassa ERI SAn ja sijan PU3. Jekku, tuo ikuinen kakkonen (tai kolmonen tai nelonen)... Tuomarina oli tanskalainen Gert Christensen ja arvosteluna seuraavaa:
"4-vuotias, hyvän kokoinen, maskuliininen pää ja ilme, saksipurenta, tummat silmät, hyvin asettuneet korvat, hyvä kaula ja ylälinja. Hyvin asettunut häntä, hyvä vartalo, hyvät kulmaukset takana, hyvä luusto, etuliike saisi olla vakaampi, turkki ei parhaassa kunnossa, mukava luonne."
Eli arvosteluista jos katsoo, voisi ajatella homman kosahtaneen liikkeisiin ja turkkiin. Harmi, sillä aiemmin juuri turkki on ollut se, mikä on ollut pomminvarmasti hyvää Jekussa. Toivottavasti kuun loppuun mennessä se saisi karvaa kasvatettua takaisin.
Oli kerrassaan mukavaa myös nähdä Jalon ja Romun siskoa Hiljaa, nyk. Hippua! Ja mielenkiintoista oli nähdä, miten nausteri laitetaan näyttelykuntoon. Meininki oli hieman toista kuin schippekellä, voin sanoa. Kyllä tuli taas kiiteltyä rotuvalintaa, kun Jekun voi vaan ottaa vaunusta ja viedä kehään, eikä mukaan tarvinnut pakata turkinhoitovälineitä.
Nyt tuli vähän sellainen olo, että jatkaako näitä näyttelyitä enää... Ehkä, jos turkki olisi kuosissa ja liikkeet kunnossa. Vien Jekun nyt seuraavaksi hierottavaksi ja mietitään, pitäisikö se viedä ihan fyssarille asti. Se Tervakoski on nyt ilmoitettuna, joten siellä ainakin vielä käymme pyörähtämässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti