Hellettä on piisannut! Ihanaa, siis minusta, koirista ei niinkään. Mitään kovin pitkiä lenkkejä emme viime päivinä ole tehneet. Jekku on lyhyilläkin lenkeillä jo ihan kuumissaan ja läkähdyksissä. Jätimme myös perjantaiset agilitytreenit väliin kuumuuden takia. Ihan yhtä lämmintä on luvassa vielä ensi viikoksikin (jee!), mutta ehkä silloin pitää mennä treeneihin vaikka väkisin, ettei tauko tule liian pitkäksi.
Jalo ei helteestä niin selkeästi kärsi ja se myös tehokkaasti viilentää itseään uimisella. Siitä on kehkeytynyt varsinainen vesipeto. Ennen se meni veteen vain niin pitkälle kuin jalat yltivät pohjaan ja matalassa vedessä se sitten polski menemään edestakaisin. Ehkä harjoittelu ja kokemus ovat tuoneet lisää rohkeutta, kun nyt se jo ihan uimalla ui.
Eilen käytimme Jalo ihan vain Aurajoessa tässä keskustan liepeillä. Olemme löytäneet ihan kelvollisen paikan, mistä koirat pääsevät veteen. Jalo tietää jo tasan tarkkaan, kun sinne päin olemme menossa, että mitä on tulossa. Se kiskoo lähes holtittomasti kohti rantaa. Aluksi se ottaa vähän varovaisemmin, mutta vähän tuntumaa saatuaan se menee jo pidemmälle hakemaan keppiä ja ui takaisin. Välillä se hyppää veteen niin, että menee sukelluksiin. Minä olin Jalon "uhrina" Miehen katsellessa ylempää törmältä. Ja koska olin jo melkoisen märkä, päätin kantaa Jekunkin veteen. Jekku kyllä osaa uida ja saa heti jutun juonesta kiinni, mutta sitä ei vain kiinnosta. Ei ehkä pitäisi pakottaa toista, mutta kun jos se vähän viilentyisi...
Tänään halusin lähteä Ruissalon koirauimarannalle. Äitinikin tuli mukaan katsomaan, miten koira ui. Helteisen päivän jälkeen alkoi sataa ja vähän ukkostaakin juuri, kun ajoimme Ruissaloon. Mutta koska siellä asti olimme, päätimme suunnata rannalle. Paikalla oli myös kaksi kultaistanoutajaa, mutta kumpikaan koiristamme ei niistä juuri välittänyt. Aluksi Jalo taas haukkui veden äärellä, mutta aika pian se lähti keppien perään. Melko kauas se jo uskaltautuu. Se myös tuo ihan pomminvarmasti kepin takaisin, jotta keppi lentäisi ja se pääsisi sitä taas hakemaan. Jekku vaelteli ilmeisen hyvien hajujen perässä pitkin rantaa visusti varoen, etteivät tassut vaan kastu.
Itse älysin onneksi laittaa kumisaappaat. Tai no, eipä kai sillä niin väliä. Kastuin niin, että parkkipaikalla sain kirjaimellisesti kaataa vettä kengästä ja puristaa sitä sukista. Mutta ei se mitään, pääasia, että koirilla (tai ainakin toisella) oli hitokseen hauskaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti