Eilen olimme keväisillä treffeillä schipperkeporukan kanssa. Kivasti oli porukkaa taas kasassa. Pieniä mustia taisi olla kymmenkunta ja sitten isompia väärän värisiä kolme (Anitan Manta, Staran perheen Tessi ja sitten tietysti Jalo). Mukana menossa oli myös pienen pienen pieni uusin Luupää, Miina (L. Kuka Osaa Kuka Ei), kokonaista 13 viikkoa. Niin tomerana se mennä viipotti ja jaksoi mainiosti koko reissun! Teimme peruslenkkimme kahdesti, eikä tarvinnut Miinaa odotella tai kannella. Pari kertaa Jalo jahtasi Miinaa, mutta eipä se mitään, Miina vastasi haasteeseen ja lähti puolestaan Jalon perään! Reipas pentu!
Jekku oli jotenkin kovin rauhallinen. Se oli aika lähellä minua, eikä oikein jaksanut irrotella kenenkään kanssa sen kummemmin. Höh. On kyllä kivaa, kun sitä voi huoletta pitää vapaana muiden urostenkin kanssa; ei tullut sanomista. Sen sijaan tytöillä tunteet kävivät kuumina, ja pariin kertaan meinasi tulla, sanottaisiinko nyt kissatappelu.
Reissun kohokohta ehkä oli se, kun Jalo löysi mutaojan, kuinkas muuten. Ensin se kävi juomassa, sitten se juoksi, sukelsi, möyri heinikossa ja juoksi mutavedessä vähän lisää. Ihmisillä oli hauskaa. Ei sitä touhua voinut kuin hymyssä suin seurata. Tämän postauksen kuvituksena Jaloa.
 |
| Jekku, Jalo ja Miina |
 |
| Jalo leikkimässä pikku-Vilin kanssa |
 |
| Mudi tulee |
 |
| Mudi menee |
 |
| Ja mudi tulee taas |
 |
| Miten onnellinen voikaan pieni mudi olla! |
 |
| Heinänokka |
 |
| Sukellus |
 |
| Etsi kuvasta koira |
|
|
Kaikista kuvista kiitos Anitalle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti